Ei keskitietä koskaan. Aina laidasta laitaan. Ilman alkoholia ylikiltti ja ujo. Alkoholilla väkivaltainen ja röyhkeä narsisti.
”Arvostan Mattia ihan priimana hyppääjänä ja kaverina, mutta kun Matti otti alkoholia siitä tuli ihan idiootti.”
Mika Kojonkoski
Kaksi kotkautunutta, kaiken nähnyttä urheilutoimittajaa, Teronen & Vuolle -kaksikko, hakkaa tällä kertaa eteemme muotokuvan maailman parhaasta mäkihyppääjästä ja maailman huonoimmasta sopeutujasta urheilu-uran aikana ja etenkin uran jälkeen.
Viinaa ja väkivaltaa, holtitonta rahojen käyttöä.
”No nyt on Jumalakin kusessa.”
Noin totesi Matin kelkassa kaiken nähnyt ja kokenut valmentaja Matti Pulli kuultuaan että Matti oli tullut uskoon. Onneksi Jumalalle: Matti vain käväisi uskossa.
Kova poika siis 55 vuoden iässä kuollut Matti Nykänen (1963-2019), kurkistipa mistä näkökulmasta tahansa. Mutta myös antelias, hyväntahtoinen, leikkimielinen, perfektionisti, ujo jne.
Teronen & Vuolle ovat saaneet viimeinkin koota kansan pyytämän muistokiven Matista, ensin radiosarjaan Kiveen hakatut ja nyt kirjaksi. Tuo radiosarjahan kertoo kuolleista kuuluisuuksista, joten ei Mattia tätä ennen ole voinut kansan pyynnöistä huolimatta Kiveen hakata.
Teronen & Vuolle hallitsevat mananmajoille menneiden kanssa työskentelyn: kunnioittavat vainajia, mutteivät jätä inhimillisiä piirteitä käsittelemättä. Niin Matinkin suhteen. Ja näinhän parivaljakko menetteli jo Taiteilijakukkulalla-kirjassaan, jossa kävivät 50 taiteilijan haudalla kertomassa yksityiskohtia kustakin vainajasta.
Matin viimeinen tienesti urheilu-uralta tuli mitaleiden (5 olympia-, 15 MM-, 22 SM- ja 3 kpl veteraanien MM-mitalia) monivaiheisesta myynnistä Urheilumuseoon: 200 000 mk, joista suurin osa meni velkojen kuittaamiseen.
Matti Ensio Nykänen syntyi Jyväskylässä, eli ja taaplasi tyylillään, kuoli Joutsenossa viidennen vaimonsa Piian huolenpidossa 55 vuoden iässä haimatulehdukseen.
Matin maailma on riittävän hyvä ja kattava paketti Matti Nykäsestä. Turha tosin toivoa, että ”se on siinä!”, ja kaikki tarpeellinen kirjoitettu. Ei Matti hautarauhaa niin vain saa. Tänäkin vuonna on ilmestynyt jo toinen kirja Matin elämästä, Lempisen ja Niemen Elämä on laiffii.