Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koska olen lukenut aikaisemmat kirjat, niin toki halusin tämän kolmannenkin, koska Leo Laurilan teksti kulkee niin hyvin ja siinä on paljon huumoria.
Tässä kirjassa Matti saa työpaikan Lappeenrannan varuskunnasta ja sinne hän sitten suuntaa. Aluksi yksin, kunnes saa hommattua vaimolleen ja tyttärelleen asunnon. Ei ole helppoa asunnon saanti siihen aikaan, kun eletään 1960-lukua.
Matti on kuitenkin tavattoman innoissaan pestistään ja tekee kaikkensa. Keltanokkaa koetellaan oikein olan takaa, mutta jotenkin aina selvitään ja mennään eteenpäin. Siihen aikaan armeijan palveluksessa on ollut erilaista, kun on ollut jos jonkinmoista simputusta.
Kun Matti löytää asunnon perheelleen, tuntuu, ettei Leena ole oikein tyytyväinen. Kortteeri ei ole niin hyvä kuin oli Helsingissä, ja kun Matti on niin paljon poissa kotoa. Jotenkin sitä lukiessa mietti, että mikä olisi ollut Leenalle hyvä? Vai kuvataanko hänet vaan sellaisena marisijana.
No, eipä ole Matinkaan olemisessa ja käytöksessä kehumista. Sellaistako se on ollut, että voidaan mennä miten lystää ja jopa hypätä vieraissa. Ei mitenkään mairittelevia osuuksia ne kohdat.
Tykkäsin kuitenkin kaikista niistä varuskunnan sisällä tapahtuvista jutuista, koska jotain kiehtovaa niissä on, kun itse vanhempana naisihmisenä ei niitä koskaan päässyt kokemaan, mutta tarinoita olen aina jaksanut kuunnella.
Tämäkin kirja kertoo siitä, miten mennään kersantiksi Karjalan Tykistörykmenttiin ja siitä sitten aliupseerikoulu ja sitten Tykistökoulu ja lukuisat leirit ja kun Matti on valinnut tällaisen ammatin, niin kestääkö sitä avioliitto? Toisaalta, eikö vaimo sitä tiennyt jo valitessaan?
Mutta – ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
