Matilda on hyvin nuori ja hän on tehnyt syntiä. Hän kuuluu vahvasti lestadiolaiseen yhteisöön ja niin myös hänen poikaystävänsä Johannes. Tilanne on kuitenkin se, että Matilda huomaa olevansa raskaana ja on pakko mennä hyvin pian naimisiin, ennen kuin ihmiset huomaavat, mitä he ovat tehneet.
Mikään onnellinen morsian Matilda ei ole. Kun lapsi syntyy, niin eikö vain Matilda ole kohta uudelleen raskaana. Hän alkaa miettiä, että tätäkö se on, hän vain synnyttää ja synnyttää. Kahden lapsen jälkeen Matilda päättää, että jokin ratkaisu on löydyttävä.
Matildan hyvä ystävä on Margit, Margit Aurinkoinen, joka on uskostaan luopunut ja elää hiukset värjättyinä, kynnet lakattuina ja vaikuttaa hyvin onnelliselta. Samoin Matildan veli Arttu, joka on aina Matildan puolella, kävi mitä kävi.
Matilda Myrskytuuli juoksee metsissä, etsii itseään, kuuntelee itseään, millainen hän on ja miten voisi elää niin, että olisi hyvä olla. Hän päättää luopua uskosta ja sen myötä avioliitosta. Myrskyhän siitä nousee, mutta Matilda kokee olevansa vapaa ja oman oloisensa.
Kirjassa on hyvää kerrontaa siitä, millaista olisi olla tiukan yhteisön vankina, millaista olisi siitä vapautuminen ja mitä sitten on edessä. Artun ja Matildan sisaruussuhde on kantava voima. Välit Margitin kanssa viilenevät, mutta kun ne lämpenevät, niin paistaa aurinko.
Kirjassa ei kerrota kamalia asioita uskosta, vaan niin, ettei tarvitse kauhistella, vaan todeta. Ajan myötä kaikki lutviutuu ja jokainen löytää paikkansa.