Onko matematiikkaa ja matemaattista ajattelua popularisoivia teoksia ikinä liikaa? Siis sellaisia, joissa vaikeat asiat pyritään selittämään selkeästi ja ilman yhtälöitä, pääideoihin turvautuen ja kiinnostavia esimerkkejä esittäen. Ei varmaankaan. Ben Orlin kiinnitti huomioni teoksensa Matematiikkaa huonoin piirroksin nimellä, sillä otsikkoon kiteytyy aika paljon omasta päätyöstäni lukiolaisten parissa.
Opettajataustaisen Orlinin kirja kohderyhmää voisivat olla juuri lukiolaiset, tai miksei vähän vanhemmatkin maailmanmenon ihmettelijät. Matematiikkaa huonoin piirroksin luottaa tikku-ukkojen ja irtovitsien voimaan perehdyttäessään lukijaa matemaattiseen ajatteluun, geometriaan, todennäköisyyslaskentaan ja talousteorioihin. Orlinin esimerkit ovat melko amerikkalaisia baseball-tilastoineen ja valitsijamiesvaaleineen. Populaarikulttuuria kaivellaan Tähtien sodan Kuolemantähden geometriaa pohdittaessa.
Orlin onnistuu päätavoitteessaan: hän saa asiat vaikuttamaan ymmärrettäviltä ja selkeiltä kuitenkaan niiden kehittelyn vaatimaa ajattelun monimutkaisuutta aliarvioimatta. Hän selittää matemaattisen ajattelun olevan nimenomaan ideoiden, ei lukujen pyörittelyä. Kirjan kokonaisuus on verrattain nopeasti luettava, eikä sanottavia ennakkotietoja kirjan matematiikan ymmärtämiseksi tarvita.
Orlinin huumori puolestaan menee välillä kiusallisen kehnoksi ja väkinäiseksi (mainittu Tähtien sota -osio etunenässä). Valittu esitystapa ei ainakaan minuun täysin vedonnut, keveyttä voisi hakea ilman tekohauskuuttakin. Myös toisinaan melko olennaisten viittausten ja syventävien tiedonjyvien hautaaminen kirjan loppuviitteisiin ilman asianmukaisia lähdeviitteitä leipätekstissä tuntuu ihan käsittämättömältä ratkaisulta. Mutta yhteenvetona sanottakoon, että Ben Orlinin Matematiikkaa huonoin piirroksin kannattaa ihan yleissivistyksen nimissä ainakin selailla läpi. Suosittelen!