Neuvostoliittolainen agentti Vasili Taleniekov pääsee vakavan salaliiton jäljille. Kuoleva vanha mies kertoo Taleniekoville, että tiedustelupalveluiden varjoissa työskentelee Matarese-salaliitto.
Matarese oli aikaisemmin käytännöllinen työkalu, jolla saattoi murhauttaa ei-toivottuja tekijöitä – Mataresen tekosia olivat muun muassa Trotskin, Stalinin ja Rooseveltin kuolemat. Nyt Matarese ei ole enää kenenkään työkalu, vaan itsenäinen toimija, joka rahoittaa Punaisen prikaatin ja Baader-Meinhofin kaltaisia tahoja omien tarkoitusperiensä edistämiseksi.
Taleniekovin on mentävä Korsikalle Mataresen juurille ja paljastettava salaliitto. Avukseen Taleniekov tarvitsee toisen Kylmän sodan mestarisotilaan, arkkivihollisensa Brandon Scofieldin. Scofield ja Taleniekov ovat kumpikin vannoneet tappavansa toisensa, mutta nyt miesten on pakko tehdä yhteistyötä.
Kuinka Taleniekov pääsee kertomaan Scofieldille tietonsa ilman että toinen miehistä kuolee, kuinka Scofieldin saa suostuteltua mukaan ja miten mystinen Matarese paljastetaan? Siinäpä kylliksi aihetta yhdelle vakoojatrillerille.
Erilaista selvittelytyötä riittääkin sitten kunnolla. Kirjalla on pituutta hyvän matkaa yli 600 sivua, jossa on paljon liikaa. Kirjan alkuvaiheita olisi voinut tiivistää tuntuvasti, eikä tunnelma olisi kärsinyt, päinvastoin. Lopussa tarina saakin sitten kierroksia toisella tavalla, eikä sivumäärää huomaakaan.
Melko aivotonta lomahöttöä Mataresen merkki on, mutta kelpo viihdettä yhtä kaikki. Paikoin tekstissä häiritsi tietty kökköys; tiedä sitten syyttääkö siitä Ludlumia, kääntäjä E. J. Savolaista vai ketä. Lukemista kökköys ei sentään estänyt.