Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kesän taas tultua pojat palaavat Mataraan. Aiemmat menestyksekkäät sotaretket partialaisia vastaan ovat vielä muistissa, kun Kaius aloittaa Krausen tukemana nousunsa koko kaupungin diktaattoriksi. Viholliset on kukistettava ensin, kallit, kermit, partialaisetkin, mutta onko vihollisia myös Mataran rajojen sisällä? Pikkuveli varttuu kesän aikana yhä paremmaksi tiedustelijaksi isoveljen opastamana, metsän kaikki puut tulevat tutuiksi, saniaiset, pajukot, purot.
Matias Riikonen kirjoittaa lasten leikistä, poikien kesämaailmasta, valtakunnasta, jossa on hyvin järjestäytynyt yhteiskunta poliitikkoineen, hengellisine johtajineen, työläisineen ja orjineen – vihollisineen. Yöt nukutaan opistolla, eikä leikin ulkopuolelle ole soveliasta viitata. Yhteiskunnassa on selvät säännöt, ja kaikki elävät niiden mukaan. Riikonen kuvaa poikien maailmaa sisältä, läheltä, selittämättä perusrakennetta, ja juuri tässä on Mataran vahvuus. Leikin logiikka löytyy sen jatkuvuudesta, vuosia kestäneestä evoluutiosta. Poikien kaupunkivaltio imitoi antiikin Rooman yhteiskuntaa. Onko tässä pompöösissä uhossa valtakunnan tuhon ainekset?
Matara on yhtä aikaa herkkä ja raaka, kaunis ja karmiva. Matias Riikosen luontokuvasto ja kieli ovat hämmästyttävän rikkaita ja kauniita. Kirjan keskeisimpien hahmojen isoveljen ja pikkuveljen keskinäisen suhteen kuvaus on mestarillista. Samalla Mataran pääjuoni rämpii jatkuvissa raakuuksissa ja väkivallanteoissa. Kuinka armottomia pojat voivatkaan toisilleen olla, vaikka kaikki tietävät, että kyse ei ole mistään todesta! Mutta onko se kuitenkin todellisuutta, jos toisten kimppuun käydään, puumiekat tekevät kipeää ja kaatuneet jätetään koko päiväksi metsään makaamaan? Kuinka totena nöyryytetyt lapset nöyryytyksensä joutuvat kokemaan?
Matara on ilman muuta tämänvuotisen kirjasadon kiinnostavimpia hedelmiä. Matias Riikonen onnistuu jälleen kerran. Suosittelen!
