Tämä kirja edustaa japanilaista shosetsu-tyyliä (kertoo esipuhe). Shosetsu on sekoitus omaelämäkertaa ja fiktiota: tässä tapauksessa kirja kertoo todellisesta go-ottelusta, jota Kawabata seurasi ja josta hän raportoi sanomalehdelle, mutta kirjoittaessaan kirjaa Kawabata on ottanut erinäisiä taiteellisia vapauksia ja muun muassa nimennyt henkilöitä uudestaan.
Taustalla ovat siis kuitenkin todelliset tapahtumat: go-mestari Honinbo Shusain ja Minoru Kitanin välinen puoli vuotta kestänyt go-ottelu vuodelta 1938. Kawabata ei kuitenkaan rajoita kuvaustaan ottelun raportointiin, joskin gonpelaajat saavat nauttia mielenkiintoisista käänteistä laudalla, vaan tarinassa on enemmänkin tasoja. Vastakkain olivat nuori nousukas ja vanha mestari, uudet tavat ja vanhat perinteet; lukevatpa jotkut tarinasta Japanin tappion toisessa maailmansodassa. Kawabata tuntuu pahoittelevan perinteisten arvojen tappiota.
Kirja on kiehtova ja kauniisti kirjoitettu. En tiedä, kuinka tarpeellista gon tunteminen on kirjasta nauttimiseen; minulle se oli ehdottomasti kiehtova ulottuvuus kirjassa ja se varsinainen syy, miksi kirjasta kiinnostuin. Suosittelen silti go-ummikoillekin, tämä on kaunis kirja.