Masennus on eräs vakavimpia suomalaisten kansantauteja. Arvion mukaan sitä sairastaa noin 5-6 prosenttia aikuisväestöstä eli 250 000 henkeä. Jos vielä lasketaan, että jokaisella sairastavalla olisi vaikkapa kaksi omaista tai muuta läheistä, koskettaa masennus välillisesti jopa 500 000 ihmistä.
Masennuksella on monet kasvot. Se ilmenee tavallisimmin mielialan laskuna, mutta mukana on usein myös ahdistusta, itsesyytöksiä, vaikeutta tehdä päätöksiä, korostetun negatiivista ajattelua, energian puutetta, aloitekyvyttömyyttä ja muutoksia unessa ja ruokahalussa; synkimmillään mukaan tulevat itsetuhoiset ja kuolemaan liittyvät ajatukset.
Duodecimin Masennus-kirja puhuu tästä ilmiöstä laajasti, kiihkottomasti ja asiantuntevasti. Siinä eritellään masennuksen oireiden ja syiden lisäksi eri ihmisryhmien masennusta lapsista ja nuorista ikääntyneisiin, synnyttäneistä äideistä maahanmuuttajiin.
Kunkin ryhmän kohdalla kerrotaan myös erilaisista hoidoista: psykoterapiasta eri muodoissaan, lääkehoidoista ja itsehoitotavoista kuten liikunnasta. Oman osansa saavat myös vaihtoehtoiset hoidot, joista osa on ikään kuin virallisen lääketieteen rajamailla, kuten akupunktio ja hypnoosi. Ohimennen mainitaan myös suoranaiset uskomushoidot kuten reiki-hoidot ja jalokiviterapiat, joista ei sitten katsota olevan muuta vaikutusta kuin rahanmeno.
Oman lukunsa saa luonnollisesti myös masennuksen surullisin vaikutus eli itsemurha ja sen yritykset. Lopuksi puhutaan vielä masennuksen asemasta työelämässä ja masennuspotilaan sosiaaliturvasta.
Masennus-kirja on Duodecimin oppaiden tapaan perusteellinen ja syvällinenkin. Sen kieli ei juurikaan ole tavalliselle ihmiselle käsittämätöntä lääkärilatinaa, vaan kenen tahansa asiasta kiinnostuneen luettavissa, sekä potilaiden että heidän läheistensä.