Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkittu teos Jää kertoo nuoresta papista Petter Kummelista, joka saapuu Mona-vaimonsa kanssa ulkosaaristossa sijaitsevaan uuteen työpaikkaansa jatkosodan jälkeen. Mutta mitä tapahtui ennen sitä?
Sen kertoo Marsipaanisotilas, joka on kertomus siitä, kuinka toinen maailmansota Kummelin perhettä koetteli. Erityisesti se on tarina Petter Kummelin veljistä Göranista ja Frejstä, jotka lähtevät nuorina vapaaehtoisina sotilaskoulutukseen ja pääsevät mukaan jatkosotaan. Petter jää tuberkuloosin sairastaneena kotirintamalle.
Göranin ja Frejn mukana kuljetaan sodan eri vaiheet koulutusjaksoilta etenemiseen Syvärille, asemasotaan ja lopulta sitten perääntymiseen ja – lyhyesti – epämiellyttävään rauhaan. Petterin ja muun perheen kautta saadaan myös näkymiä kotirintamalle.
Sota näyttäytyy monimuotoisena. Se on tulihelvettiä, pommituslentoja, partioita vihollislinjojen luona ja kuolemaa – mutta se on myös rentoa elämistä miesporukalla, urheilukisoja, toverihenkeä, puhdetöitä ja ruokapakettien kerjäämistä kotipuolesta.
Göran ja Frej löytävätkin itselleen yllättäen varsin oivalliset paikat sodan keskeltä. Frej varsinkin saa elämälleen odottamatonta sisältöä sotimisesta ja upseerinvirasta. Nuorten miesten seikkailu saa toki vakavia käänteitä, mutta silti – tietty seikkailun tuntu siellä taustalla kuitenkin välkkyy.
Ulla-Lena Lundberg on oivallinen kirjoittaja, jonka kertojanääni on lämmin ja myötämielinen. Veljekset ovat paikoittain melkoisia lurjuksia, mutta heidän edesottamuksiaan kuvataan rakkaudella. Marsipaanisotilas on paikoittain vähän pitkänpuoleinen, mutta olihan jatkosodallakin toki mittaa. Kirjaa voi mainiosti suositella niillekin, joita sotakirjallisuus ei ajatuksena houkuta: tämä on ennen kaikkea kirja ihmisistä sotaoloissa.