Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
M. G. Soikkeli on suomalaisten scifi-novellien lukijalle tuttu nimi: Soikkeli on menestynyt vuosi toisensa perään Portin kirjoituskilpailussa. Sen sijaan vuoden parhaalle science fiction- tai fantasianovellille myönnettävää Atorox-palkintoa Soikkeli ei ole koskaan voittanut ja näidenkin novellien perusteella on helppo arvata miksi: Soikkelin tyyli on sen verran periksiantamaton ja omaperäinen, että raadit pitävät, mutta äänestyksissä sillä ei pärjää.
En itsekään ole Soikkelin novellien ylin ystävä – muistan joskus kummastelleeni Portin raadin valintoja Soikkelin voitettua – mutta on pakko tunnustaa, että Soikkeli kirjoittaa vahvaa ja tiukkaa tieteiskirjallisuutta. Sellaista ei liikaa tehdä tässä maassa.
Marsin ikävä kerää yksiin kansiin viisi Soikkelin novellia: neljä aiemmin julkaistua pitkänovellia ja lyhyemmän ennen julkaisemattoman niminovellin. Pitkänovellit seikkailevat erilaisissa sfääreissä: Gallen-Kallela-koodi on nimensä mukaisesti piruilua Da Vinci -koodille (mutta muutakin kuin pelkkää parodiaa), Vanhan maailman vakoojat ekologista habitaattiscifiä, Auschwitz On-line kyberpunk-henkistä virtuaalielämää ja Kolme miestä kiinalaisessa sukupuolta ja seksuaalisuutta vinosti katselevaa queer-scifiä. Marsin ikävä on pieni novelli eräästä matkasta Marsiin: novellin jippo on se, että tarina kerrotaan lopusta alkuun, mikä antaa novellille mukavasti potkua.
Lukemisen arvoista tavaraa, siis, ja kokonaisuutena näyttävä paketti erityyppistä tieteiskirjallisuutta. Valikoima vakuuttaa Soikkelin taidoista. Kustantaja, niin ikään Portin sivuilta tuttu Harri Erkki, ylistää alkupuheessa Soikkelia ja pakko on myöntää, että perää puheissa on. Harmillisesti kunnioitus ei näy lopputuotteessa: kirja on valitettavan amatöörimäisen näköinen. Teksti on pientä ja rivinväli niukka, mutta mikä pahinta, kappaleita ei ole erotettu toisistaan sisennyksillä. Pikku juttu, mutta ei selvästikään merkityksetön, sillä nyt tekstin lukeminen on tarpeettoman raskasta. Kirjasta jää vähän huolimaton jälkimaku.
