Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pohjois-Suomesta lähtöisin oleva bändi kokoaa itsensä jälleen kerran kiertueelle Eurooppaan, näin on eletty jo viisitoista vuotta. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa yhtye ei ole niinkään suosittu, mutta muualla menee vielä hyvin. Ainoastaan Hautamaalla on outo aavistus siitä, että jotain pahaa on tapahtumassa ja koko kirja kerrotaankin hänen näkökulmastaan.
Tarina seuraa yhtyeen kiertuetta, rähjäistä bussia, hullua ja kielitaidotonta kuljettajaa, outoja keikkapaikkoja sekä tunnettuja ja vähän tuntemattomampiakin kaupunkeja lähes raportinomaisesti. Meno on hulvatonta ja alkoa sekä muitakin päihteitä kuluu. Kiertue-elämä on rankkaa, se vaatii myös rankat huvit ja vielä rankemman huumorin. Välillä painitaan niin, että veri lentää, viinaa juodaan psykoosiin asti ja ruokamyrkytys kruunaa kaiken: eritettä jokaisesta luukusta ja yleisö on innoissaan!
Kaiken keskellä kuitenkin on vakavampi sävy. Hautamaa huomaa kesken kiertuetta olevansa lähisuvun vanhin mies ja hänen vuoronsa on kuolla seuraavana. Vaimo odottaa lasta ja raskaudessa on ongelmia, päivittäiset raportit kotoa eivät aina ehkä kerro kaikkea ja huoli vaivaa mieltä. Hänen olisi turvattava perheelleen elämän eväät ja hän vain riehuu ympäri Eurooppaa joko itse juoden tai huolehtien bändikavereistaan. Onko aikuisuus tällaista?
Kuolemanodotus on monella muullakin mielessä, toisilla konkreettisemminkin. Yhtyeelle tällainen elämä ei ole juhlaa. Se on rankkaa työtä, josta saatavat palkkiot ovat suhtessa pienet. Moni miettiikin, mitä tehdä tämän kiertueen jälkeen. Onko bändin aika lopettaa toimintansa? Mitä he ovat saaneet ja mitä he ovat pystyneet puolestaan antamaan kenellekään? Mikä oikeus heidän on kiertää historian jo tuhoaman Euroopan takapihoja?
Kirja on mustan huumorin juhlaa, älyttömän sekoilun banaalia melskettä sekä vakavien hetkienkin mietiskelyä. Veijariromaaniksi tätä on jossakin kutsuttu, mutta minusta Hautamaa on lähinnä traaginen, aikuiseksi kasvamisen raskaana kokeva mies. Hän on vasta ottamassa vastuuta oman elämänsä lisäksi myös muiden elämästä ja se on miehisellekin miehelle kova paikka.
Marras on Sami Lopakalta upea esikoisromaani ja koska kirjoittajalla on myös muusikkotaustaa, ovat keikkakuvaukset, backstage-huumori sekä keikkabussissa järjestetyt käytännön pilat varmaan tuttuja. Suosittelen kaikille rock-musiikin ystäville, joita kiinnostaa aiheen käsittely romaanissa sekä psykologisten ja kasvuromaanien ystäville, joille tämä tarjoaa miehen kasvutarinaa omalla tavallaan.