Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Marlene Dietrichin tytär Maria Riva vertasi kerran äitinsä julkisuuskuvaa Kellogg’sin muropakettiin; kyseessä oli samalla tavalla tarkasti valvottu myyntiartikkeli ja tuote – rooli, josta edes Dietrich itse ei kyennyt murtautumaan ulos.
Marlene Dietrichin julkisuuskuva Hitleriä vastustavana glamourkuningattarena peitti allensa kuitenkin epämiellyttävän perhedraaman; samaan aikaan kun Marlene itse viihdytti amerikkalaisia joukkoja toisen maailmansodan aikana, hänen sisarensa Elisabeth Will pyöritti miehensä kanssa elokuvateatteria Bergen-Belsenin keskitysleirillä.
Lopun ikäänsä Marlene pyrki parhaansa mukaan häivyttämään isosiskonsa julkisuudelta tyystin, jopa väittäen, että hänellä ei ole sisaruksia ensinkään. Kontakti siskoon ei kuitenkaan koskaan katkennut ja Marlene pitikin Elisabethista taloudellista huolta koko tämän loppuelämän ajan – tämän hiljentymistä vastaan.
Marlene Dietrich ja salattu sisar ei raflaavasta nimestään huolimatta ole mikään paljastuskirja. Itse asiassa on yllättävää miten epädramaattisia osuudet Elisabethin elämästä loppujen lopuksi ovat. Kaksoiselämäkerta pyrkii hahmottamaan näiden luonteeltaan kahden hyvin erilaisen sisaruksen elämänkaarta ja valintoja. Erilaisuuksistaan huolimatta kummankin polun päätepisteenä oli sama valitettava lopputulos: musertava yksinäisyys ja ihmissuhteiden köyhyys.
Kirjan suurimpana heikkoutena voi pitää Heinrich Thiesin halua tuoda Elisabethin näkökulma kirjaan. Tässä pyrkimyksessähän ei itsessään ole mitään vikaa, mutta Elisabethin elämästä ja ajatuksista on vain niin vähän lähteitä, että tietyt osiot kirjassa ovat väistämättä puhdasta kirjailijan spekulaatiota. Esimerkiksi Elisabethin ajasta Bergen-Belseniltä ei ole mitään kirjeitä tai päiväkirjaa, joten mitä hän todella ajatteli ja tiesi leirillä vallitsevasta todellisuudesta, jää kirjailijan parhaista yrityksistä huolimatta täydelliseksi arvoitukseksi.
Kirjan lopusta löytyvässä selkeässä lähdeluettelossa kerrotaan kyllä, mitkä osiot kirjassa ovat spekulatiivisia, joten lukijaa ei varsinaisesti huijata, mutta itse näkisin, että toisenlainen lähestymistapa olisi palvellut kirjaa paremmin.
Hieman ohuesta sisällöstä huolimatta kirja on kuitenkin erinomaisen sujuvasti ja mielenkiintoisesti kerrottu elämäkerta, joka tuo esille hieman erilaisen näkökulman Marlene Dietrichin elämään. Kirja toimii siis hyvin kevyenä kesäkirjana, mutta syvällisempää sukellusta Dietrichin elämään kaipaavien kannattaa sen sijaan hankkia käsiinsä Maria Rivan vajaa 800-sivuinen järkäle Marlene Dietrich by her Daughter.