Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Outi Pakkasen tuotanto on ihailtavan laaja; Marius on hänen 24. dekkarinsa. Alkutuotannossaan Pakkanen kirjoitti useimmiten perinteisiä murhamysteereitä, joissa oli usein mukana hänen luottohenkilönsä Anna Laine, mutta viime vuosina Pakkanen on laajentanut tyyliään epätyypillisempiin rikosromaaneihin, joissa lukija joutuu arvailemaan, onko mitään murhaa edes tapahtunutkaan.
Näin on laita myös Mariuksessa. Marius, alkuperäiseltä nimeltään arkisesti Mauri Leppänen, oli kansan rakastama tv-julkkis. Nyt hänet on löydetty kuolleena kotoaan epäselvissä olosuhteissa, ja juorulehti Säihkyn päätoimittaja Verna Pitkämäki ottaa yhteyttä Berliinissä asuvaan Mariuksen nuoruudenrakastettuun, entiseen Säihkyn toimittajaan, ja pyytää tätä tekemään asiasta mahdollisimman raflaavan juttusarjan, mahdollisesti jopa kirjan. Tämä toimittaja, minäkertoja jonka nimeä ei lukijalle missään vaiheessa kerrota, ottaa tehtävän vähän pitkin hampain vastaan ja muuttaa joulun alla Helsinkiin tutkimaan tapausta ja etsimään käsiinsä Mariuksen läheisiä.
Juoni voisi siis olla melko klassinen rikostarina, mutta kirjan loppua kohden sekä minäkertoja että lukija alkavat epäillä havaintojaan. Haastatellut ihmiset eivät olekaan aivan sitä miltä näyttävät, ja kertoja epäileekin jo omaa täysjärkisyyttään: ”Huone tuntui kutistuvan. Kohta seinät alkaisivat halkeilla niin kuin siinä Polanskin kauhuleffassa, jonka päähenkilö oli hullu nuori nainen.”
Vertaus Polanskin Inhoon on ehkä tämän kirjan kohdalla vähän turhan kunnianhimoinen, mutta taitavasti Pakkanen punoo jännitystä, joka muuttuu melkein kauhuksikin kirjan lopussa. Vähän yli kaksisataasivuisessa romaanissa ei ole juurikaan tyhjäkäyntiä, joten lukukokemus oli oikein tyydyttävä. Hyvin tämä kirja sopii kesädekkariksi, vaikka se joulun aikaan tapahtuukin. Ja Helsingin paikallisväri on Pakkasen tapaan taattua.
