Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja oli yksi vuoden 2008 Finlandia-ehdokkaista. Nevanlinnamaisen hienostunut romaani, joka rakentaa yhteyksiä ranskalaiseen romaaniin, muun muassa Proustiin. Melko poikkeuksellista suomalaisessa nykykirjallisuudessa.
Romaanissa 100-vuotias Marie elää Helsingissä, herraskaisessa ruotsalaisessa vanhainkodissa elämänsä loppupäivää. Häntä ei juuri kiinnostaa muu kuin se, että selviää itse muutamasta jokapäiväisestä ja itselle tärkeästä intiiminä pitämästään asiasta.
Marielle tärkeintä on muistaminen ja muistelu. Pääosin hän torkahtelee ja muistelee lapsuuttaan Strasbourgissa sekä nuoruuttaan, avioitumistaan Suomeen sekä sukulaisiaan ja heidän kohtaloitaan. Marielle avioliitto Suomessa, hänen miehensä, tavat ja elämä täällä olivat hänelle vieraita ja ovat vieläkin. Vanhainkodissakin häntä pidetään hieman höppänänä, koska hän mieluusti puhuisi ranskaa tai edes ruotsia, jota edes kaikki hoitajat eivät puhu tai halua puhua. Muistaminen ja muistelu on kirjan ydin.
Loppu ja Marien kuolema ovatkin sitten sattumusten summa, kuvitelmien ja muistelujen aiheuttamia omalla tavallaan nekin. Rinnan joidenkin muistelujen, kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen osana kulkee tarina erään suomalaistytön kohtalosta, josta myös lisää aivan lopussa.
Minusta kirja on hieno, esteettisen hienostunutkin ja ymmärrän kyllä, että tämä ei Finlandiaa saanut. Jo aihe, sen käsittely sekä eräät tapahtumat ja suorasukaisuus ovat varmasti olleet esteinä. Minä pidin tästä, sekä nuoruuden että vanhainkodin kuvauksista ja eräästä oudosta loppusattumuksesta. Ei sen enempää, lukekaa hitaasti ja nauttikaa eli suosittelen.