Punaisen luostarin kronikat jatkuvat! Naondel oli sivuaskel, eikä suoraa jatkoa Maresille, mutta nyt saadaan tietää, mitä Maresille kuuluu.
Maresi palaa kotiinsa: Rovasin provinssi ja kotikylä Sáru jäi pikkutyttönä taakse nälänhädän vuoksi ja tilalle tuli luostarielämä Punaisessa luostarissa, mutta nyt neidoksi varttuneen Maresin on aika palata kotiin. Maresi on intoa täynnä: kotipuoleen viedään luostarin sivistystä ja perustetaan koulu tytöille!
Kuten aina, suuret suunnitelmat eivät ole niin yksinkertaisia toteuttaa. Vastaanotto kotona on toki sydämellinen, ei siinä mitään, mutta koulun ajatusta ei niin lämpimästi otetakaan vastaan. Väki on enimmäkseen lukutaidotonta, eikä ymmärrä, mihin koulua ja koulutusta tarvitaan.
Vaarojakin on. Maata hallitsee kaukainen hallitsija, jonka käskynhaltija, nadór, on häikäilemätön, ahne ja vaarallinen. Maresi onnistuu kuitenkin löytämään itsestään voimaa, jota ei tiennyt hallitsevansa.
Maresin tarina oli erittäin miellyttävää luettavaa. Ursula Le Guinin henkistä perintöä tästä on helppo aistia, samoin tervehenkistä feminismiä ja uskoa tiedon voimaan. Tarina on kiinnostava.
Odotan mielenkiinnolla, millaisia tarinoita Maria Turtschaninoff vielä maailmaansa sijoittaakaan. Maresin tarinat lienevät nyt kerrottu, mutta onneksi tähän maailmaan mahtuu paljon tarinoita.