Maresi on Punaisen luostarin noviisi. Luostari on pienellä saarella, jonne miehillä ei ole asiaa. Eräänä päivänä saarelle saapuu nuori tyttö, Jai. Maresi ystävystyy hiljakseen Jain kanssa ja selviää, että Jai pakenee isänsä raivoa.
Niinpä kun eräänä päivänä horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva, joka ei näytä tavanomaisilta kalastus- tai kauppalaivoilta, on syytä pelätä pahinta. Onko Jain isä tullut kostoretkelle? Onneksi luostarin naiset eivät ole avuttomia.
Maresi kertoo itsensä löytämisestä. Noviisien elämässä on iso kysymys, kenen sisaren noviisiksi päätyy, ja mitä luostarissa tulee tekemään. Maresia ei vain nimetä mihinkään tehtävään. Missä on hänen paikkansa? Vaikeiden tapahtumien keskellä Maresi löytää oman paikkansa yhteisössä ja saa oman tehtävänsä.
Kirjasta on sanottu, että se on ”tyttöjen oma Taru sormusten herrasta”. Tämä luonnehdinta ei tee oikeutta kirjalle; tuollaisilla odotuksilla pettyy varmasti. Turtschaninoff rakentelee kyllä maailmaa – Maresi sijoittuu samaan maailmaan kuin aikaisemmat Arra ja Anaché – mutta Sormusten herran eeppisyyttä tästä kirjasta saa hakea. Paljon parempi vertauskohta on Ursula K. Le Guin, jonka ihmisläheisemmät maailmat ovat paljon lähempänä Maresin maailmaa.
Selvä feministinen pohjavire kirjassa kyllä on, mutta kyllä pojat ja miehetkin saavat kirjan lukea. Minusta Maresi oli mainio pieni kirja ja aion lukea kyllä jatkossakin, mitä Turtschaninoff tähän maailmaan keksiikään kirjoittaa.