Meksikossa eteläosissa Chiapasin osavaltiossa on jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan vaikuttanut intiaanikansojen ihmisoikeuksia ja maan yleistä demokratiakehitystä kannattava zapatistikapinallisten järjestö. Hallitus pitää zapatistiarmeijaa käytännössä terroristiryhmänä, vaikka he eivät juuri aseisiin koskekaan pyrkimyksiensä vauhdittamiseksi. Ja tänne, La Realidadin pikkukylään lähelle Guatemalan rajaa, saapuu matkallaan merimies ja maankiertäjä Vasco, joka etsii muutamia vuosia aiemmin jäljettömiin kadonnutta ystäväänsä, maatonta Juania.
Marcosin piippu on alku pidemmälle saagalle. Espanjalaisen sarjakuvataiteilijan Javier de Isusin omiin nuoruudenseikkailuihin Väli- ja Etelä-Amerikassa perustuva sarjakuvaromaanisarja Maattoman Juanin matkat alkaa vähäliikkeisellä tarinalla Meksikosta. Vascon auto hajoaa ja hän joutuu jäämään kylään, josta löytyy niin zapatistien toimihenkilöitä kuin kansainvälisiä vapaaehtoisia avustusjoukkojakin, hieman pidemmäksi ajaksi kuin hänen määränsä oli. Huhujen mukaan maaton Juan olisi ollut mukana kapinallisten toiminnassa, mutta kyläläiset ovat haluttomia paljastamaan johtolankojaan. Vähitellen Vascolle kertyy kuitenkin riittävästi vinkkejä, jotta matka voi jatkua.
Javier de Isusi on Hugo Prattinsa lukenut. Hänen Vascossaan on ulkonäköä myöten selviä Corto Maltesen piirteitä – romanttisen seikkailija-sankarin, jonka veri vetää kulkemaan. Isusin mustavalkoiset piirrokset ovat kauniita ja kiinnostavia. Viidakko herää henkiin. Vasco on sopivan salaperäinen herättääkseen kiinnostuksen myös sarjan seuraavia osia varten.
Marcosin piipun lopussa on Carmen Valle Simónin zapatistiliikettä ja sen toimintaa taustoittava lyhyt, mutta informatiivinen artikkeli. Se avaa kirjan tarinaa paremmin ja selittää monien hahmojen piirteitä. Kiinnostavaa luettavaa kaiken kaikkiaan. Suosittelen!