Pienen suklaapuodin tarina jatkuu. Idyllisessä Lansquenetin kylässä Vianne tekee taikojaan suklaalla ja ikävöi tytärtään Anoukia, joka on lähtenyt etsimään seikkailuja maailmalta. Viannella on kuitenkin kuusitoistavuotias Rosette, joka rakastaa kylää ja sen ympärillä olevaa luontoa. Rosettea pidetään erikoisena ja hän on kylän kummajainen koska ei puhu, ei ainakaan samalla tavalla kuin muut.
Iän pehmentämä Reynaud on edelleen kylän kirkkoherra ja luotettavana miehenä hän saa tehtäväkseen olla kylän äksyn kukkakaupan pitäjän testamentin toimeenpanijana. Kaikkien yllätykseksi nuori Rosette perii arvokkaan metsän, josta hän on muun muassa varastanut mansikoita. Ahneet lähisukulaiset eivät niele testamenttia noin vain ja kaikki haluavat tietää, miksi Rosette sai metsän ja mitä hän sillä aikoo tehdä. Entä mitä ihmettä on tulossa kukkakaupan tilalle? Uinuva ja kaavoihin kangistunut kylä saa taas uusia tuulahduksia elämäänsä.
Kirjan jokainen lause on suussasulava ja heittää lukijan vaivatta Lansquenetiin. Harrisilla on taito kertoa niin, että suklaapuodin vaiheet muistuvat mieleen kuin uni. Suklaapuodin tarina on yhtä taianomainen ja koukuttava kuin suklaa.