Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mansikkakarnevaalit on realistinen romaani nuorten kavereiden matkasta Suonenjoen Mansikkakarnevaaleille Liimataisen ukon vanhalla Transitilla ja toilailusta siellä. Eihän siellä ole niin upeaa kuin Turun Ruisrockissa, mutta taatusti riehakkaampaa kuin Pielaveden muikkufestivaaleilla. Pettymyksiä on kuitenkin tarjolla jo matkan alkaessa. Kaverukset lähtevät etsimään rokkimeininkiä sekä tyttöjä ja alkoholia, molemmista kun on jatkuva pula.
Romaanissa eletään kesää 1978, punkin tulemisen aikaa… Vanhemmat eivät ymmärrä, mitä nuoriso tekee; nuorilla on aivan oma kulttuurinsa. Tylsintä on, että radio soittaa vain humppaa! Nuoret kokevat kuitenkin pientä vapauden huumaa… Karnevaaleilla voi hiekkakuopan laittomalla telttailualueella soitella kitaraa proge-hengessä, flirttailla kuvankauniin tytön kanssa ja ihmetellä aitoa punkkaria, joka on saapunut ihan Helsingistä asti! Ja etteivätkö miedot huumeetkin vilahtaisi jossakin välissä?
Mansikkakarnevaalit on kuvaus ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä kesäreissusta, alkoholihuuruisuudesta, savolaisuudesta ja nuorten miesten itsensä etsimisestä. Maassa eletään pysähtyneisyyden aikaa, mutta muutos on tulossa ja pinnan alla kiehuu! Kekkonen hallitsee vielä ja sotaveteraanit istuivat kaljabaareissa. Kaupat menevät kiinni lauantaisin jo yhdeltä iltapäivällä, Alkot sulkevat ovensa jo perjantai-iltaisin ja ihmiset oudoksuvat epämääräisen näköisiä kulkijoita. Pitkätukille puhutaan varmuuden vuoksi jopa muutama sana ruotsia. On kuivia kuntia, joissa ei myydä keskiolutta ja joista löytyy myös nuoriin vastenmielisesti suhtautuvia alkuasukkaita. Kuitenkin punk jo villitsee. Vähän myöhemmin tulivat Koijärvi, prosenttiliike, Lepakko, pienlehdet… ja Rockradio.
Minäkertoja kärsii nuoren miehen kasvukipuja ja kokee tyhjyyttä sekä sisällöttömyyttä. Pikkukaupunki ei tarjoa juuri mitään nuoren elämään. Kotikaupunkia, Iisalmea, kutsutaan Iideniksi, vaikkei se mikään paratiisi tosiaan ollut; kahden pääkadun risteys — siinäpä se melkein olikin. Nuoret etsivät omaa suuntaansa, jokaisella on jotakin kehitteillä ja tulossa. Kuka menee pääsykokeisiin, joku taas suoraan töihin, ehkä jopa inttiinkin. Viikonlopun aikana kuitenkin tapahtuu jotain, joka muuttaa kaikkien elämää merkittävällä tavalla.
Nopeatempoinen kerronta syvenee unikuvauksen, takaumien ja erityisesti biisisitaattien avulla. Ei voi sanoa kuin että meikäläinen tunsi haikeaa nostalgiaa tätä lukiessa! Kerronta on suoraviivaista ja selkeää, huumori pirullista ja kitkerää. Kun tulee riitaa kitarasta, kaveri viskaa sen nuotioon — polttihan Hendrixin omansa. Siinä rocktähden elkeitä kotimaisittain!
Pidin tästä kirjasta ja suosittelen toki muillekin. Mainio, nostalgiaa henkivä opus, merkillisen liikuttava ja aidon kotimainen kaikkine ajassa esiintyvine ilmiöineen, joita on kuvattu erittäin hyvin! Paikallisuus ja matka, lyhyempikin, tuo mukaan aitoutta ja pientä särmää. Mukavaa ja haikeaakin luettavaa tuon ajan eläneille ja sen vielä itse muistaville sekä nykyisillekin nuorille. Eivät ne pääasiat miksikään ole muuttuneet vuosien myötä.