Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Satu Hassin varhaismuistelmat tarjoavat aikamatkan sodanjälkeiseen Suomeen, erityisesti 1960- ja 1970-luvuille. Kirjassa kuvataan aikaa lapsuudesta opiskeluajan taistolaisvuosiin ja lopulta 1980-luvun alkuun, jolloin vasemmistolaisuus vaihtui Vihreän liiton kunnallisvaaliehdokkuuteen Tampereella.
Kirjan alkulehdellä hymyilee kaksivuotias Satu hurmaavasti keveässä kesämekossaan ja pieni ämpäri kädessään. Kuvaa tekstittää virsi 492. Eletään 1950-luvun alkua, jälleenrakennetaan ja vaalitaan kalliisti puolustettuja arvoja – kotia, uskontoa ja isänmaata. Naapurustossa on lapsia kavereiksi ja mukaan leikkeihin kasvaa myös pikkuveli Ville. Lapsuuden kesinä aurinko paistaa, keväinen mäntymetsä tuoksuu, olemisessa on läsnä vapautta ja turvaa. Se kuulostaa vallan luontevalta pohjalta siirtyä aikanaan partiotoimintaan ja seurakuntanuoreksi.
Kirjat ja maailmantapahtumat tuovat kuitenkin uutta näkökulmaa elämään ja vasemmistolaisuus alkaa vetää nuorta Satua puoleensa yhä vahvemmin. Lukioaika tuo mukanaan Teiniliiton, jonka myötä samanhenkiset nuoret voivat rakentaa uudenlaista maailmankäsitystä. On aika tehdä pesäeroa entiseen ja muun muassa partiotoimintaan, joka ärsyttää oikeistolaisuudellaan ja uskonnollisuudellaan. Partiosta eroamiseen liittyy kuitenkin hankala selkkaus, sillä Satu Hassille on jo ehditty hakea Mannerheim-solkea. ”Nuori radikaali” suostuu kuitenkin tulemaan vielä soljen vastaanottamaan kevään partioparaatiin.
Seuraavaksi Teiniliitto ja sen toimijat saavatkin kirjassa runsaan käsittelyn; sen ajan lukiolaisille se on ollut ilmeisen houkutteleva kanava maailmanparannukseen ja nuoruuden kapinointiin. Neuvostoliitto ja kommunismi kiehtovat ja edellisen sukupolven ihanteita revitään alas, valkoisen Suomen perinteet ja talvisodan sankaruus ahdistavat. Nuoret keskustelevat, ottavat kantaa ja pitävät pitkiä kokouksia keskenään. He tutkivat marxilaisuuden klassikoita ja tempautuvat mukaan kansainväliseen solidaarisuustoimintaan, kuten Chilen sotilasvallankaappauksen tapahtumiin. Toiminta Teiniliitossa ja sittemmin Suomen demokraattisessa nuorisoliitossa ja Suomen Opiskelijaliikkeessä on niin aktiivista, että ihmetellä täytyy, kuinka aika riittää kaikkeen ja siinä sivussa vielä opiskeluunkin.
Halu pelastaa maailma on ollut todella suuri, vaikutteita ja keinoja on varmasti monikin taistolaisuudessa mukana ollut joutunut jälkeenpäin punnitsemaan uudesta näkökulmasta. Silti nuoruuden into ja ehdottomuus säväyttää kirjassa. Ajankuvauksena Satu Hassin kirja on todella mielenkiintoista luettavaa tuon ajan perhe-elämästä ja koulumaailmasta sekä ajan hengestä aikuisten maailmassa. Moni asia oli tuolloin vielä uutta Suomessa, autoja alkoi ilmestyä harvakseen katukuvaan, Elma-täti sai kaasuhellan keittiöön ja vanhemmat kokeilivat juoda punaviiniä päivällisellä ”suuren maailman tyyliin.” Kirjassa on paljon muisteloita sekä Satu Hassin lapsuudenperheestä että ajasta ”Rofan” vaimona ja tämän perheen jäsenenä.
Loppusanoissaan Satu Hassi kiteyttää hyvin sen, miten hänen sukupolvelleen ”iskettiin vanhempien sotasankaruutta lekalla päähän.” Voi hyvin ymmärtää, ettei tuolloin katsottu hyvällä nurinaa arjen vastoinkäymisistä, kun isät olivat antaneet sodassa kaikkensa ja äidit tehneet osansa kotirintamalla. Siksi nuoriso tarvitsi oman sotansa ja sai vastustajansa ylikansallisesta kapitalismista ja imperialismista. Kiinnostavaa luettavaa tuon ajan muistaville ja meille nuoremmille yksi näkökulma lisää sodanjälkeiseen Suomeen.
