Bisous à tout le monde!
Jo vuosien ajan ulkosuomalaisten kuvaukset maailmalta ovat olleet yksi lempilukemisteni laji. Kaukomaissa on aivan oma eksotiikkansa, mutta vähintäänkin yhtä kiinnostavaa on lukea Euroopan rikkaasta, monimuotoisesta tapakulttuurista. Suomesta maailmalle lähteneen tapa tuntuu kotoiselta tarkastella asioita ja hän tietää, mikä lukijaa kiehtoo. Ja toki me aina haluamme kuulla vastapuolen mielipiteen itsestämme, sen mikä ulkosuomalaisen käyttäytymisessä on herättänyt hämmästystä ja hämmennystä uusissa oloissa.
Kun Helena Liikanen-Renger odottaa toista lastaan, hän päättää miehensä kanssa palata Yhdysvalloista Eurooppaan. Mies on viettänyt lapsuutensa Strasbourgin kupeessa, joten uudeksi kotimaaksi valikoituu Ranska. He löytävät uuden kodin kuvankauniista Antibesin kaupungista, joka on sopivan matkan päässä Ranskan Rivieran ykköskohteista. Nizzan kaupunkitunnelmasta on vain 20 kilometriä Antibesin rauhaan.
Seuraavassa hetkessä lukija kulkee jo mielessään Antibesin rantatietä, bongailee kauniita kukkuloita ja antaa Välimeren auringon helliä kasvojaan. Mutta arki se on aurinkorannikollakin. Kodin etsiminen venyy hermoja koettelevaksi projektiksi, vaadittaan todistusta vakituisesta työsuhteesta ja kolmen kuukauden palkkatietoja. Lupaavalta vaikuttavassa asunnossa ei ole keittiökoneita ja eteisen seinä on homeesta mustunut. Suomessa kohistaan talojen kosteusongelmista ja rakentamisen tasosta, mutta osataan sitä näköjään muuallakin.
Synkistelyt sikseen, sillä kirjan nimihän lupaa poskisuukkoja ja perhe-elämää. Tyylikäs poskisuukottelu onkin yllättävän monimutkainen laji, kun pusujen määrä ja aloittava poski vaihtelevat alueittain. Kirjassa on aiheesta jopa ranskalaisen insinöörin laatima kartta, josta voi opiskella sitä sopivaa pusumäärää. Toinen tuikitärkeä nautinnon aihe ranskalaisille on hyvä, yhdessä syöty ruoka. On perin omituinen yhtälö, että patonkeja, leivoksia ja aamiaissarvia nauttivat hoikat ranskattaret – nimenomaan nauttivat – ja meillä kieltäymysten ja terveellisyyssaarnojen myötä jokainen suklaapala tuntuu jämähtävän vyötärölle.
Perhe-elämään päästään kiinni heti raskausajan lääkärintarkastuksissa ja sittemmin synnytyssairaalassa. Arki kahden lapsen kanssa on suomalaisen ”mammakaavan” ja ranskalaisen elämäntyylin yhteensovittamista.
Maman finlandaise on ihastuttava sipaisu ranskalaisuuteen, mutta se on myös elämänmakuinen ja rehellinen kuvaus maailmankansalaisen sopeutumisesta uusiin oloihin. Päivissä on uutuudenviehätystä, seikkailua ja glamouria, illalla saattaakin jo iskeä luopumisen kipu ja etääntyminen omasta suomalaisuudesta. Puhumattakaan turvattomuudesta, jota viime aikojen terrori-iskut herättävät.
Toivottavasti näitä on luvassa lisää – uutta kirjaa odotellessa voi Helenan elämään tutustua hänen blogissaan.