Tämä kirja kertoo junamatkoista ja ihmisistä. Matka on Malmaan, jonka aseman lähellä on talo, joka liittyy vahvasti tässä kirjassa esiteltäviin ihmisiin.
Schulman on edellisissä kirjoissaan käynyt läpi omaa elämäänsä ja sen kipukohtia, ja sama matka jatkuu. Nyt ollaan fiktiivisessä tarinassa, mutta aiheet ovat jokseenkin samoja.
Kirjan henkilöillä on jokaisella oma ongelmansa, joka juontaa jo eletystä elämästä ja kulkee mukana. Ei siis mitään herttaisia kohtaloita. Perhesalaisuuksia, aviokriisejä, lasten hylkäämisiä – tapauksia, jotka siirtyvät seuraaville sukupolville.
Pääosassa on Harriet ja kun muita henkilöitä kulkee mukana, he paljastuvat pikkuhiljaa. On Bo, joka on Harrietin isä…
”Minä rakastan sinua, isä”, Harriet sanoo.
Isä panee silmät kiinni. Hän hipaisee nenänjuurta ja hengittää raskaasti. Hetken näyttää kuin hän aikoisi vastata Harrietille, hän avaa suunsa, mutta ääntä ei kuulu.
Lisäksi Harriet on Oskarin vaimo, Yanan äiti. Harrietin äiti ja sisar ovat myös mukana. Kaikki nämä esitellään erikseen ja kun päästään loppuun, palapeli on valmis ja yhteydet nivottu. Eräänlainen jännite säilyy koko matkan ajan.
Schulmanin tyyli on varsin kuvailevaa ja hän ikään kuin maalaa lukijalle taulun koko tarinasta. Sitä on sitten hyvä katsella ja nauttia.