Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Parilla kympillä monta Pietarin-matkaa! Eikö muka kannata! Kun jo yksi matka maksaa parisataa euroa. Siis: hanki Maleskelulupa!
Ja näkee muutakin kuin Iisakin kirkon ja Eremitaasin. Näkee kansan syviin riveihin, kotikoloihin, kommunalkoihin ja tutustuu paikallisiin: Olegiin, Tatjanaan, Aveniriin, Olgaan, Janiin, Jelenaan, Natashaan…
Entä kirjallisuuspiirit ja -lehdet Novyi Miristä alkaen – nekin tulevat tutuiksi Kiteellä vuonna 1971 syntyneen Päivi Nenosen vedellessä suur- jos pienpiirteisiä kuvauksia Pietarin arkipäivästä kaikkine iloineen ja mörköbyrokraatteineen. Valkoinen keppi – pieni näkövammakos estäisi! – edellä nuohotaan sairaalat, puhelin- ja sähkölaitokset, upotaan metroon ja jyskytellään paikallisjunalla Komaroviin, tutustutaan kerjäläisiin ja kadunmiehiin, ja katunaiseenkin Sortavalan sairaalassa.
Päivi Nenonen tuntee kaupunkinsa läpikotaisin jo Leningradin ajoilta. Vähin kielin hän aikoinaan maahan meni, vähän kuin Ville Haapasalo, ja ajan kanssa hommasi sieltä oman asunnon itselleen ja alkoi käännellä kirjallisuutta.
Nyt on koossa oma 27 tarinan Maleskelulupa, josta ei itseironiaa puutu, mikä erityisesti lukijaa hykerryttää: työntää nyt nokkansa paikkoihin joista olisi paras pysyä irti – ja saada näpeilleen ja nokilleen! Mutta hyvä kun työntää niin näkyville jäävät oikea, vaikkei kunnon, Pietari ja oikeat, vaikkeivät aina kunnon, pietarilaiset. Kokoelma on lopulta tarina tekijänsä pietarilaistumisesta.
Viihdyin Päivin seurassa, ihan oikeesti. Letkeätä menoa.
Perustaisipa Päivi firman tai laajentaisi tuottamatonta Juolukka-firmaansa matkailun puolelle ja järjestäisi ohjattuja ja opastettuja Pietarin-matkoja, niin varmasti istuisin etupenkille: – Makso mitä makso!