Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nestor Makhno (suomeksi Mahno) 1888–1934 oli ukrainalainen anarkistivallankumouksellinen ja Ukrainan vallankumouksellisen kapinallisarmeijan komentaja. Suosittu kansanmies näki aikansa epätasa-arvon räikeänä ja onnistui nopeasti keräämään suuren seuraajajoukon. Lopullisena tavoitteena oli luoda anarkistisen aatteen mukainen yhteiskunta: suurmaanomistajien maat jaettaisiin talonpojille ja asiat sovittaisiin demokraattisesti paikallisissa kansankongresseissa.
Vaikka Mahno onnistuikin joksikin aikaa saaman vallan isossa osassa Ukrainaa, häneltä ei viholliset loppuneet kesken. Ukrainan kansantasavalta, ensimmäisen maailmansodan Keskusvallat ja Venäjän sisällissodan valkoiset päätyivät kaikki napit vastakkain Mahnon kanssa. Mahnon pahimmaksi viholliseksi osoittautui kuitenkin vanhat liittolaiset bolševikit. Mahno arveli alusta alkaen, että anarko-kommunismin ja bolševismin erot saattaisivat osoittautua ylittämättömiksi, niin kuin sitten kävikin. Bolševikeilla oli hyvin vähän sietoa kilpailevalle aatteelle.
Tästä monimutkaisesta poliittisesta tarinasta yrittävät tehdä selkoa käsikirjoittaja Philippe Thirault ja taiteilija Roberto Zaghi. Tehtävä ei ole helppo, sillä nopea vilkaisu Nestor Mahnon englanninkieliselle Wikipedia-sivulle näyttää heti, miten järjettömästi tästä miehestä löytyy kerrottavaa. Kenties tästä johtuen Thirault on päätynyt keventämään lastia ja tekemään Mahnon tarinasta huomattavasti viihteellisemmän version. Sarjakuvassa historian suuret linjat pitävät joten kuten kutinsa, mutta mukana on paljon fiktiivisiä elementtejä, erityisesti Mahnon yksityiselämään liittyen.
Sarjakuvassa jonkinlaisena punaisena lankana Mahnon elämässä kulkee hänen nuoruutensa rakkaus. Sarjakuvassa köyhän Mahnon adoptoi rikas rouva Vynnychenko ja naisen toisesta adoptiolapsesta Katrinista kasvaa Mahnon tavoittelema kaunotar. Tarinaan liittyy hieman yhteiskuntaluokkien välistä vastakkainasettelua, sillä siinä missä Mahno hylkää nopeasti etuoikeutetun elämän ja palaa oikean perheensä luokse, Katrin kasvaa ylellisyyden keskellä. Kaksikon välinen epätodennäköinen rakkaus saa arvattavan traagisen lopun ja sen lisäksi tarinassa tämä rakkaus on oikeastaan syy Mahnon elämän päättävän tuberkuloosiin.
Totta puhuen en oikein ymmärrä miksi Thirault päätti lisätä tämän lisäjuonteen sarjakuvaan. Ongelmana on se, että Mahnon ja Katrinin välinen suhde tuntuu kaikessa melodramaattisuudessan hyvin kliseiseltä ja myös epäuskottavalta. Tämä on sikälikin erikoinen veto, että Mahnon todellisissa suhteissa riitti kyllä ihan tarpeeksi draamaa. Koska sarjakuvassa on mukana myös Halyna Kuzmenko, Mahnon vaimo ja vallankumousjohtaja itsekin, olisin ehkä mielummin käyttänyt paukut heidän suhteensa syventämiseen.
Positiivista sarjakuvassa on se, että Mahnon negatiivisten puolien kanssa ei ujostella ja niitähän kyllä riitti. Mahnon luonne naistenmiehenä on oma lukunsa, ikävämpi juttu on se, että vallankumous jälleen kerran syö lapsensa. Väkivaltaan turtuvalle Mahnolle kynnys turvautua itse väkivaltaan käy aina vain matalammaksi. Sarjakuvassa Kuzmenko lopulta toteaakin Mahnolle, että et voi samaan aikaan sekä sortaa että pelastaa ihmisiä, vaan valinta on tehtävä. Mahnon perintö Ukrainalle ei selvästi ole aivan yksiselitteinen ja on vain hyvä, että asian tätäkin puolta käsitellään, vaikka sarjakuva ei olekaan mikään syvällinen lukukokemus.
Thirault kyllä yrittää parhaansa keskeisten tapahtumien tiivistämisessä, mutta mikäli lukijalla ei ole ennestään tietoa Ukrainan historiasta, niin aika paljon jää tarinassa hämäräksi. Kuten arvostelun alussa totesin, haaste on joka tapauksessa melkeinpä mahdoton, joten en pidä tätä isona epäonnistumisena. Olisin kuitenkin mielelläni nähnyt nimenomaan Venäjän ja Ukrainan suhdetta käsiteltävän hieman enemmän, sillä kun sattuu olemaan merkitystä nykypäiviin asti. Selväksi tulee, että bolševikit karsastivat anarko-kommunismia kilpailevana aatteena ja Mahnon kieltäytyminen hyökkäyksestä Puolaan ei sekään miellyttänyt bolševikkijohtoa. Mutta siinäkö kaikki? Bolševikkien halu salamurhata Mahno on keskeinen osa tarinaa, joten on harmi, että aikakauden poliittinen todellisuus jää hieman kaukaiseksi.
Makhno : Ukrainian Freedom Fighter ei siis ole aivan samanlainen onnistuminen kuin Thiraultin niin ikään historiaan perustuva sarjakuva Shanghai Dreams. Silti minulle ei jäänyt yhtään sellainen olo, että sarjakuvan lukeminen olisi ollut ajanhukkaa. Zaghi on saanut piirrettyä Thiraultin käsikirjoituksesta ihan menevän tarinan, ja taitavasti kuvitettuja yksityiskohtia sarjakuvassa riittää. Annelise Sauvétren kaunis väritys täydentää kokonaisuuden. Parasta sarjakuvassa tietysti on se, että pala Ukrainan historiaa tulee tätä kautta tutuksi, tuskinpa olisin Nestor Mahnon tarinaan muuten törmännyt.
Ei ole yllättävää, että Mahnon tarina resonoi juuri nykypäivänä; kaikista vioistaan huolimatta hän pyrki luomaan tasa-arvoisen Ukrainan, jota ulkovallat eivät pystyisi määräilemään. Näinä aikoina tällaiseen tarinaan syventyminen ei ole lainkaan hullumpi idea.
Mahno tunnettiin myös nimellä ’Batko’, joka tarkoittaa ukrainaksi isää. Loppua kohti Mahnon käytöksestä tuli yhä holtittomampaa.