Selena Frome on piispan tytär, joka haluaisi opiskella kirjallisuutta, mutta jonka äiti pakottaa opiskelemaan matematiikkaa Cambridgeen, lahjoja kun kerran on.
Opintojensa päätteeksi Selena kohtaa vanhemman herrasmiehen, professorin, joka rekrytoi Selenan tiedustelupalvelu MI5:n leipiin. Selena päätyy sihteeriksi, sillä eihän siihen aikaan – 1970-luvun alussa – naisilla ollut mitään asiaa muihin tehtäviin.
Selenalle aukeaa kuitenkin tilaisuus, kun MI5 ryhtyy puuhaamaan operaatio Makeannälkää. Sen tavoitteena on rahoittaa kirjailijoita, jotta nämä edistäisivät hyvää asiaa kirjallisuudessa. Selena saa tehtäväkseen rekrytoida lupaavan nuoren kirjailijan mukaan operaatioon. Ei liene suurikaan yllätys, että ilmassa on pian rakkautta…
Ilmapiiri vain on rakkaudelle hivenen kielteinen, sillä Selena on tietysti joutunut alusta pitäen valehtelemaan rakkaalleen – eihän hän voinut kertoa olevansa MI5:ssä töissä ja kun valhe on kerran kerrottu, sitä ei tunteiden lämmettyäkään voi oikein paljastaa. Vakoilija on aina luonnostaan vainoharhainen, eikä suhde ole aivan yksinkertainen.
Ian McEwan on rakennellut tyylikkään romaanin. Tarina alkaa hitaanlaisesti, mutta kunhan varsinaiseen Makeannälkään päästään käsiksi, se vie mennessään. Tiedustelupalveluista ja vakoojista kirja kertoo, toki, mutta sitäkin enemmän kirjallisuudesta, rakkaudesta, luottamuksesta, kenties ihmisenä kasvamisesta.
Makeannälkä kuvaa myös 1970-luvun alkua, energiakriisiä ja taistelua IRA:n kanssa. Kirjassa on myös omaelämäkerrallisia piirteitä, Selenan ihastuksella on paljon yhteistä Ian McEwanin itsensä kanssa.
Mielenkiintoinen kirja – ehkäpä näitä McEwaneita voisi lukea jatkossakin.