Kyllä olinkin jo odottanut tätä kirjaa. Komisario Antti Hautalehto on sellainen komisario, josta ei voi olla tykkäämättä, ihana ja lutunen, täynnä viisautta ja sellaista huumoria, että sitä on ihan välillä revetä.
Kun sain kirjan, säästin sitä jonkin aikaa ja avasin sen vasta päästessäni luostarin rauhaan. Otin hyvän asennon viltin sisällä, ja sitten se alkoi, uppoutuminen kirjaan.
Heti alussa pääsemme majakalle kolmen nuoren mukana. Tarina imaisee niin matkaansa, että sitä itsekin melkein syö kyntensä, kun on niin jännät paikat. Jonkin ajan kuluttua, kun löytyy ruumis ja päästään siten dekkarin ytimeen, niin onpa mukavaa, kun Antti Hautalehto marssii kuvioihin koko konkkaronkan kanssa. Huolimatta tilanteen jännittävyydestä, kyllä naurattivat vitsit välillä niin, että oli pantava kirja sivuun ja pyyhittävä naurun kyyneleitä ja kuviteltava, ettei kukaan seinänaapuri, hiljaisessa luostarissa kuule, kuinka tämä lukee kirjaa.
Komisario Hautalehto meinaa olla tiukassa paikassa, kun suostuu menemään ystävänsä Larsin kanssa saareen. Siinä vaiheessa, kun hän esittelee puukkoaan Larsille, niin kappas, kun oli puhelin vieressä, niin otinpa selvää, millaisella puukolla sitä lohta valmisteltiin. Samoin tein, kun oli pakko tietää, millainen majakka Söderskär on ja missä.
Löydetty ruumis teettää töitä ja sen tiimoilta paljastuu sitten melkoinen kehitelmä. Ei ole kaikki aina sellaista, kuin miltä aluksi näyttää. Vaan kun Antti poliisikollegoineen tarttuu toimeen, niin kaikki lopulta selviää. Silti sitä jäi miettimään, miten joku voikin olla niin taitava punomaan juonia. Siis kirjailija punoo juonen, jossa joku punoo juonen. Siistiä!
Christian Rönnbacka osaa ja tietää, miten lukija pidetään otteessa. Se on kuin viiden tähden illallinen, kaikki on hyvää ja sopivassa määrin ja se mitä saa, on raikasta ja tuoretta ja jättää hyvän jälkimaun.
Majakka on nautinto; se naurattaa, se jännittää ja siinä on usempi lanka ja kun päästään loppuun, on kerä kasassa ja hyvä mieli ihanasta lukukokemuksesta ja harmi siitä, että nyt se on taas loppu.
Antti Hautalehto – minä ja moni muu, me jäämme odottamaan taas sinua!