Camilla Läckbergin seitsemäs Fjällbackan kylään sijoittuva jännäri jatkaa tarinaa kirjailija Erica Falckista sekä hänen poliisimiehestään Patrik Hedströmistä. Tällä kertaa mukana tarinassa on kiinteästi myös Erican sisar Anna. Erica ja Anna olivat kolarissa, molemmat vielä raskaana. Erica sai kaksoset, jotka hädin tuskin selvisivät. Anna saa kantaa mukanaan suruista suurinta, lapsensa menetystä. Hän käpertyy itseensä ja koko perhe kärsii, samoin Erica, joka kokee valtavaa syyllisyyttä.
Kylän edustalla sijaitsee majakkasaari, Gråskära, jota kyllä kutsutaan Gastholmeniksi, Aavesaareksi. Kuolleet eivät lähde sieltä koskaan ja monet kertovat kuulleensa ja nähneensä erilaisia olentoja oleskellessaan saarella. Tekijä kertoo myös erään perheen tarinan, vuodelta 1871, jolloin nuori majakanvartija vasta vihittyine vaimoineen sekä apulaisensa kanssa saapuu saarelle. Miksi tunnelma on niin outo ja mies vihainen, ihmettelee Emelie. Nuori nainen, joka kohta alkaa odottaa esikoistaan.
Saarelle on nykyajassa palaamassa myös eräs Fjällbackasta kauan poissa ollut nainen, Annie. Mukanaan hänellä on pieni Sam-poikansa ja he majoittuvat perheen omistamaan, pitkään käyttämättömänä olleeseen taloon. Annie on huolissaan Samin hiljaisuudesta, mutta päättää antaa ajan tehdä tehtävänsä sekä antaa lapsen nukkua pitkään. Hän ei halua tavata ketään, ettei se paha, joka hänet ajoi pois kauniista kodistaan tulisi mukana. Hän haluaa olla itseksensä ja rauhassa, nauttia merestä ja poikansa seurasta.
Patrik on ollut sairauslomalla sekä huolehtimassa vaimosta ja uusista perheenjäsenistä, mutta nyt hänet yhtäkkiä hälytetäänkin töihin. Tapaus on huolestuttava kaikilta osin. Mats Sverin, kotiseudulleen palannut ja Annien nuoruudenrakkaus, nykyinen Tanumin kunnan talousjohtaja on löydetty murhattuna. Hän on kaikkien mielestä ollut mukava ja lojaali mies, hänestä on pidetty eikä mitään epäselvyyksiä ole. Kunnes tutkinnan myötä alkaa selvitä yhtä ja toista Matsin menneisyydestä, joka ei sittenkään ehkä ollut niin selkeä kuin luultiin. Lisäksi näyttää siltä, että hän on käväissyt Gastholmenilla yöllä ennen murhaa. Kyläläiset ovat huolissaan upeasti remontoidun kylpylän avaamisesta, koska talousjohtajalla oli kytköksiä myös tänne. Ei huolta, avajaiset ovat tulossa ja poliisit saavat kokea hauskojakin hetkiä testatessaan huippukylpylää ennen sen avaamista. Lisäksi kaksi poliisia saa tai joutuu tekemään matkoja Tanskaan liittyen naisten turvakotiin, jossa Mats eli Matte oli työssä. Hän oli poikkeuksellisen pidetty ja avoin ihminen tuollakin.
Toisella aikatasolla käydään ikuista taistelua miehen ja naisen välillä. On pahoinpitelyä ja välinpitämättömyyttä, riettautta ja vahingoittamista. Emelie pelastuu synnyttämään maihin ja oleskelemaan siellä, kunnes hänen on pakko palata saareen. Hänelle vainajat näyttäytyvät ja puhuvat sekä neuvovat.
Itse kirjassa on muutama melko irrallinen juonenpätkä sekä leegio sivuhenkilöitä, jotka karsimalla tämä olisi ollut vielä parempi. Erinomainen jännäri tämä on siitä huolimatta, vaikka välillä liikutaan aivan uskottavuuden rajoilla. Tarina saarelle jäävistä vainajista on kuitenkin kaunis ja kertoo lukijoille erään tarinan arvoituksen. Loppuratkaisu sinänsä on omalla tavallaan järkeenkäypä, mutta toisaalta myös surullinen ja inhimillinen.
Kirjan varsinaisena teemana tuntuu olevan perheväkivalta ennen ja nyt. Toisaalta tarjolla on hieno kuvaus 1800-luvun nuoresta naisesta, joka kasvaa omaan elämäänsä ja tekee oman ratkaisunsa saatuaan tietää totuuden. Läckberg jatkanee kirjoittamista yhteisöstä, sillä tarjolle jää melkoisesti juonenpalasia ja -pätkiä, joita voisi käyttää hyväkseen. Suosittelen kaikille psykologisten jännärien, dekkareiden sekä meren ystäville, sillä meri on jälleen upeasti läsnä kuvauksessa joka hetki!