Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maitomies oli yllättäjä, kustantajaa myöten – mistä lähtien Docendo on romaaneja julkaissut? Mutta hyvä että julkaisi ja kas kun tätä ei jo viime vuonna tehty suomeksi, onhan tässä palkintoa niskassa Bookerin ja parin muunkin verran.
Tapahtumat sijoittuvat nimettömään ympäristöön, mutta kovin paljon ei tarvitse nimettömyyden verhoa raottaa, jotta ne saa sijoitettua 1970-luvun Pohjois-Irlantiin. Kirjan kertoja on 18-vuotias nuori nainen katolisella puolella. Hän saa kiusakseen maitomiehen, joka on kaiketi melko korkea-arvoinen irtautuja, ehkä, ja yrittää selvästi uida liiveihin varsin ahdistavalla ja alistavalla tavalla.
Yhteisö ympärillä rakastaa juoruilua ja salaisuuksia, joten siinä vaiheessa kun kertoja on kohdannut maitomiehen pari kertaa, eikä mitään ole tapahtunut, kaikille on jo ilmiselvää, että kertoja ja maitomies ovat pari ja ovat jo tehneet vaikka mitä sopimatonta joka paikassa. Kertojan äitikin kauhistelee huolissaan, eikä ota kuuleviin korviinsa tyttärensä yrityksiä kertoa totuutta.
Juoruilun, kuulopuheiden, vaikenemisen, ilmiantajien, vasikoiden ja kaiken muun sekamelska luo kirjalle kiehtovat puitteet. Asetelma istuu Pohjois-Irlantiin, mutta ei rajoitu sinne. Maitomies kuvaa poliittisten ja uskonnollisten identiteettien sekoittumista, lojaliteettia aatteelle ja sitä, miten se tekee tuhoaa inhimillisyydelle. Myös naisten ja miesten väliset suhteet ja valta-asetelmat joutuvat tarkastelun alle: katolisissa puitteissa naisen asema on ankea, mutta on ilo huomata, mikä valta naisilla silloin on, kun he joukolla johonkin asiaan tarttuvat.
Kirjan henkilöt ovat pääasiassa nimettömiä ja pääasiassa keskinäisiä suhteita: äiti, keskimmäinen tytär, ensimmäinen sisko, kolmas lanko ja niin edelleen. Se sekoittaa lukiessa yllättävän vähän ja luo osaltaan jotain yleismaailmallisuuden tuntua tarinaan. Helpompi tätä oli seurata kuin Erpenbeckin Päivien loppua.
Maitomies on hieno, kiinnostava kirja, ja tavallaan paljon aika synkkää aihepiiriään kevyempi ja hauskempi kirja – Burns esittää absurdit tapahtumat siinä huvittavassa valossa, jonka ne ansaitsevat.
