Belgialaisen Georges Simenonin luoma komisario Maigret on yksi dekkarikirjallisuuden klassikkohahmoja, joka on seikkaillut yli 80 romaanissa. Simenon kirjoitti myös Maigret-novelleja. Tästä kokoelmasta löytyy lähes kolmekymmentä novellia, jotka ovat ilmestyneet 1936–1950 ja ovat aiemmin suomentamattomia.
Maigret oli minulle uusi tuttavuus, mutta kun nämä novellit yhteen putkeen luki, ehti hienosti tutustua tähän vähän jäyhään ranskalaisherraan, joka ratkoo rikoksia tarkkailemalla tilannetta, siemailemalla viiniä ja calvadosta ja polttamalla piippua sekä pitämällä pitkiä kuulusteluja Brasserie Dauphinen oluen ja voileipien voimalla. Kaikin puolin mainio tyyppi siis.
Ratkottavat rikokset ovat nekin mielenkiintoisia. Tavallisesti niihin liittyy murha tai vähintäänkin sellaisen uhka, mutta kuten aikakauden dekkareihin kuuluu, väkivallanteoilla ei mässäillä. Maigret ei ole toiminnan miehiä, vaan ratkoo asiat päällään: kuulustelemalla ihmisiä, tekemällä tarkkoja havaintoja ja rekonstruoimalla tilanteita. Silloin kokeneen mestarin on helppo haistella ilmasta se, mikä tapauksessa on omituista ja kuvioihin sopimatonta, ja sitä kautta tapaus usein ratkeaakin. Maigret saa kinkkisetkin tapaukset kesytettyä, vaikka aina se ei olekaan helppoa.
Kokoelma on kertakaikkisen hieno paketti. Jo kansia myöten: paksu punainen kirja on tavattoman hieno esine. Kun sisältökin on kunnossa, niin tätä on helppo suositella kenelle tahansa perinteisen dekkarin ystävälle.