Jack Kirbyn arvostus on jo pitkään ollut nostalgiasävytteisessä nousussa. Kukapa keski-ikäinen supersankarien ystävä ei muistelisi hänen piirtämiään Ihmenelosten seikkailuja, joita julkaistiin Suomessakin ahkeraan 1980-luvulla. 1960-luvun Kirbyä saadaan lisää kovakantisessa Thor-kirjassa, mutta julkaisuhan on mustavalkoinen! Kaikki hienot karkkivärit ovat jääneet rapakon taakse.
Teos nivoutuu planeettojen energiaa elinvoimakseen imevän Galactuksen syntytarinan ympärille. Myös Thorin synty kerrotaan niin kuin se alunperin esitettiin Journey into Mystery -lehdessä, jossa Thor esiintyi ensimmäisen kerran. Valitettavasti Thorin muut vastustajat ovat persoonattomia ja aivottomia tuhokoneita, ja tarinat koostuvat pelkästään pullistelusta ja pieksämisestä. Ainoastaan kerronnan taitava rytmitys ja Jack Kirbyn taide pitävät lukijan hereillä. On upea tarkastella avaruusalusten ja muinaisjumalten haarniskoiden muotoja, vaikka niiden tyyli vaihteleekin jaksosta toiseen. Yksityiskohdat eivät olleet vielä 1960-luvulla lukkoon lyötyjä. Tähtitaivas, räjähdykset ja tulipalot on silattu Kirbyn tunnistettavalla, palloista muodostuvalla kynänjäljellä.
Leen teksti on jopa mahtipontisempaa kuin yleensä. Thor puhuu mielellään itsestään kolmannessa persoonassa: ”Ja missä vaara uhkaa, sinne käy ukkosen jumalan tie. Sieltä Thor löydetään.” 270 sivun jälkeen uhoamisesta alkaa olla aika puutunut. Ja ne värit, miksi kirjan pitää olla mustavalkoinen?