Perinteinen mafia tekee kuolemaa. Se on menettänyt kuninkaallisen asemansa tehokkaammille, kauheammille ja opportunistisimmille järjestöille, jotka haluavat vain rahaa, valtaa ja väkivaltaa. Nuoremman polven rikolliset eivät enää kaipaa mystisiä seremonioita, kummallisia tatuointeja tai verimaljoja. Mutta onneksi on populaarikulttuuri ja Federico Varese! Molemmat ovat erikoistuneet glorifioimaan vanhanaikaisia, pelottavia rikollisjärjestöjä tavalla, joka saa ne näyttämään salaperäisiltä ja kiehtovilta. Totuus nimittäin on tylsä ja luotaantyöntävä: jännittävä venäläinen mafia, joka ruumiillistui katsojille Viggo Mortensenin tatuoidussa hahmossa, on henkitoreissaan, ja sen paikan ovat vieneet hallituksen harmaat byrokraattiroistot, jotka tekevät enemmän tuhoa ja varastavat taatusti miljarditolkulla enemmän rahaa kuin Vory-v-zakone.
Federico Varese on kriminologian professori, joka on erikoistunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kirjassaan Mafia hän kuvaa venäläistä mafiaa, japanilaista Yakuzaa, Hongkongin triadeja, sisialaista Cosa Nostraa ja italianamerikkalaista mafiaa. Nämä mafiajärjestöt – ja Federico Varese – pitävät mielellään yllä romanttista julkisuuskuvaa, jonka mukaan mafia tarkoittaa kalliisti pukeutuneita herroja, ympärillä pörrääviä jumalaisen kauniita neitokaisia, suunnattomia omaisuuksia ja – ennen kaikkea – kuulumista eksklusiiviseen poikakerhoon.
Varese kuvailee kaihoisasti eri mafioiden liittymisrituaaleja, sääntöjä ja rangaistuksia. Hän kulkee pitkin maailmaa tuijottelemassa kasinoita, hotelleja ja baareja, joissa mafia on riehunut. Hän yrittää tuomita järjestöjen pahimmat murhat ja rötökset, mutta hänen sydämensä ei ole asiassa mukana. Paljon innokkaammin hän kuvailee kidutusta ja ruumiiden poistotapoja.
Aiheesta huolimatta Mafiaa ei kannata pitää tietokirjana. Todellisuudessa se on haikea, yli 300-sivuinen hakemus jokaiselle Varesen käsittelemälle mafiajärjestölle. Sen lukeminen on hämmentävä kokemus.