Hulluuden ja kuoleman rajamailta, syvimmästä sademetsästä ja viimeisistä tutkimattomista viidakoista käy ystäväänsä Juania etsivän Vascon tie vähitellen jälleen ihmisten pariin. Loputtomalta tuntuva etsintämatka vie hänet nyt Brasiliaan, jossa hänelle viimein selviää se, että ei Juan ollutkaan se syy, joka häntä veti maailmalle. ”Haluan vain olla se, mikä olen.”
Javier de Isusin neliosainen sarjakuvaodysseia Maattoman Juanin matkat saapuu nyt maaliin. Viimeisessä osassa de Isusin kuvat ovat synkkiä ja harhaisia, täynnä kauhunäkyjä ja tuskaa. Toisaalta Vascon tarinaa varjostaa suunnaton kaipuu ja melankolia, jota de Isusi kuvaa tavattoman herkästi. Odottaako Vascoa matkan päässä itse Juan vaiko jotain aivan muuta? Ja lopulta, kaiken selvitessä, Vascon matka onkin vasta alussa.
Maattomien mailla ei toimi itsenäisenä sarjakuvana, vaan sarjan kolmen ensimmäisen osan tunteminen on lähes välttämätöntä, jotta tätä päätösjaksoa olisi mitään mieltä lukea. Objektiivisesti katsoen Maattomien mailla onkin verrattain sekava poukkoillessaan edes takaisin Vascon viimeisten vaiheiden kronikoinnissa, mutta oman sisäisen logiikkansa ja taiteellisen tinkimättömyytensä se säilyttää. Maattomien mailla onkin upea lopetus loistavalle sarjakuvaromaanisarjalle, jota kelpaa vinkata ihan koska tahansa kenelle tahansa.