Hanna-Maija Valjasen runokirja on ilmestynyt Mediapinta-kustantamon Suomen satavuotisjuhlinnan merkeissä; tämä sekä oma- että täyskustanteita julkaiseva tamperelainen yritys on luvannut julkaista sata runoteosta ilmaiseksi juhlavuoden kunniaksi. Yksi näistä runokirjoista on Hanna-Maija Valjasen Maassa massa maassa. Valjanen debytoi jo vuonna 2012 kokoelmallaan Kiltin kapina, mutta nyt hän on jatkanut uraansa esikoisteokseen verrattuna hieman erilaisella kokoelmalla.
Maassa massa maassa -kokoelma perustuu paljolti erilaisten sanaleikkien käyttöön. Runoilija tarttuu tuttuihin, vakiintuneisiin kielikuviin ja pyörittää niitä ympäri, usein melko luovillakin tavoilla.
”Hän on menneen talven Lucia
valonvaalean tilalla lumenvalkoista
mielessään ja ohuissa hiuksissaan
Niin kumara, että kynttiläkruunun muisto
ainoastaan tiputtaa talia hartiahuiville
(–)
Hän katsoo lumihiutaleita parvekkeenlasissa
odottaa niiden sulavan pieniksi puroiksi
ajanvirta on todellisempaa kuin Loirin Tontulle
Reippahasti käyneet askeleet vaihtuivat haurauteen
ja vain televisio tuo valon yksinäiselle”
Valjasen runokirjaa ei kuitenkaan voi pitää pelkkänä kielellä kikkailuna, niin voimakkaita tunteita se sisältää: runojen alta paistavat yksinäisyys, masennus, häpeä, ja kirjallisia viittauksia löytyy Runotytöstä, Annasta ja Gilbertistä alkaen.
Maassa massa maassa – tätä kirjan otsikkoa ei proosallinen mieleni tosin oikein ymmärtänyt – oli ihan antoisa lukukokemus myös minunlaiselleni lukijalle, jolle lyriikka on jäänyt vähän vieraammaksi.