Vampyyrien ja muiden yliluonnollisten olentojen elämästä kertova Yön talo -sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaansa. Zoey ei saa toipua kauaa äitinsä kuolemasta tai Stevie Rae nauttia päivisin ihmiselämää elävästä rakkaastaan, sillä taistelu hyvän ja pahan välillä ei osoita hiipumisen merkkejä.
Pahuudelle omistautunut Neferet on nimittäin saanut käsiinsä uuden tappavan aseen, ja onnistuu edelleen salaamaan todellisen luontonsa vampyyrien ylimmältä neuvostolta. Jälleen kerran Zoey kumppaneineen joutuu yhdistämään voimansa taistelussa pahuutta vastaan ja luvassa on lukuisia yllättäviä käänteitä ja paljastuvia salaisuuksia.
Yön talon tapahtumat jaksoivat jälleen kerran temmata lukijan mukaansa, vaikka hiljaa mielessäni ajattelenkin, että voisi olla jo aika kääriä sarja pakettiin ja kirjoittaa vavahduttava päätösosa tapahtumille. Vaikka kirjailijattaret ovatkin kerta toisensa jälkeen keksineet koukuttavia käänteitä tarinaan, tulee väistämättä hetki jolloin lukija alkaa kaivata tarinalle päätepistettä. Sarjan fanit varmasti nauttivat säännöllisesti ilmestyvistä uusista osista, mutta aina välillä tuntuu, että saman tarinan olisi saanut upotettua vähempäänkin kirjamäärään.
Joka tapauksessa Yön talo -sarja tarjoaa nautittavan lukukokemuksen ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä, mutta ei jää pyörimään mieleen enää kun kirjan laskee käsistään. Viihteelle sekin sallittakoon.