Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Geopolitiikka on aihe, joka lienee harvemmin keikkunut bestseller-listojen kärjessä. Tim Marshallin Maantieteen vangit on jonkinlainen poikkeus sääntöön (ainakin Isossa-Britanniassa) ja ei mikään ihme. Marshall osoittaa, että aihe on kaukana kuivasta ja kirja onkin toistaiseksi vuoden parhaat kirjat -listallani ykkösenä.
Maantieteen vangit ja geopolitiikka yleensä tarkastelee tapoja, joilla kansainvälisiä suhteita voidaan selittää maantieteellisten tekijöiden kautta. Tässä yhteydessä maantieteelliset tekijät eivät tarkoita pelkästään fyysistä maisemaa, vaan myös ilmastoa, käytössä olevia luonnonvaroja ja ruoanlähteitä sekä väestörakennetta.
Historia on kovin erilaista alueilla, jotka mahdollistavat laajamittaisen maanviljelyn, tai joilla on vaikkapa ollut yhteys navigoitavaan jokiverkostoon tai merelle. Helposti sortuu ajattelemaan, että moiset murheet eivät pätisi enää hupputeknologian dominoimassa maailmassa, mutta vähämpä silloin tietää.
Kuten kirjan nimi kertoo, käydään kirjassa läpi kymmenen karttaa, joilla katetaankin sitten suurin osa maailmasta: Venäjä, Kiina, Yhdysvallat, Länsi-Eurooppa, Afrikka, Lähi-Itä, Intia ja Pakistan, Korea ja Japani, Latinalainen Amerikka ja Arktinen alue. Vaikka kirja ei ole mitenkään mahdottoman pitkä, saadaan siinä katettua hyvin monet poliittiset kipupisteet ja historialliset kehityssuunnat, kuten miksi Krim on niin tärkeä Venäjälle ja miksi Kiina väittää melkein koko Etelä-Kiinan merta omakseen.
Maantiede on vuosituhansia muokannut ihmisten kulttuureita ja määrittänyt kansojen ja valtioiden rajoja. Tämä on itsestäänselvältä tuntuva lause, mutta yllättävän usein se on sivuutettu täysin vedettäessä uusien valtioiden rajoja kartalle. Monet ongelmapesäkkeet maailmalla saavat kiittää ongelmistaan sitä seikkaa, että ne ovat täysin keinotekoisia luomuksia, joista monien ei pitäisi olla olemassa nykyisessä muodossa ensinkään.
Libya on hyvä esimerkki tällaisesta keinotekoisesta viritelmästä. Nykyisen Libyan alue on historiallisesti ollut kolme erillistä aluetta: Tripolitania, Kyrenaika ja Fezzani. Tripolitania on perinteisesti suuntautunut pohjoiseen ja luoteeseen ja käynyt kauppaa eteläeurooppalaisten naapurimaiden kanssa, siinä missä Kyrenaika on suuntautunut itään Egyptiin ja arabimaihin. Paimentolaisten asuttamalla Fezzanilla taas ei ole ollut paljon mitään yhteistä kahden edellä mainitun kanssa. Moderni luomus, Libya, ei kauaa kestänyt, ennen kuin se taas hajosi aiemmaksi olomuodokseen.
Vastaavia valtioita löytyy paljon ja lista on masentavan tuttu: Kongon demokraattinen tasavalta, Burundi, Irak, Syyria, Libanon, Jordania, Pakistan… Pohdinnat näistä ”suorien rajalinjojen” valtioista ja niiden synnystä olivat itselleni ehkä kirjan kaikkein mielenkiintoisinta antia.
Maantieteen vangit on harvinaisen hyvä tietokirja. Se on selkeä, hyvin kirjoitettu, ajankohtainen ja ennen kaikkea äärimmäisen yleissivistävä. Sitä voi suositella kaikille, jotka ylipäätään seuraavat uutisia ja ovat kiinnostuneita historiasta ja maailman tapahtumista. Tämän kirjan voi huoletta lisätä vuoden pakkohankinta listalleen.