Pitkän paussin jälkeen on Reija Kaskiaholta ilmestynyt uusi kirja. Olin heittää kuperkeikkaa, kun sen huomasin ja miten iloinen olin saadessani sen käsiini. Reijalla on äärimmäisen kiva tapa ottaa kirjoissaan käsittelyyn joku vakava asia ja keventää sitä omanlaisellaan huumorilla.
Maantiekiitäjä kertoo Laurasta, jolla on lupaava juoksijan ura, mutta yksi uimahyppy katkaisee haaveet kerralla. Laurasta tulee neliraajahalvaantunut. Aluksi olin, että mitä tulee vastaan, millainen tarina minua odottaa, mutta Lauran elämästä lukeminen oli todella mahtava kokemus.
Halvaantuneen ihmisen arjen kuvaus on niin todellista ja uskottavaa, että hetkellisesti jäi miettimään, mitä kirjailijalle on tapahtunut. Lopussa selviää, että taustalla on joukko ”asiantuntijoita”, joiden avulla Kaskiaho on osannut koko paketin kasata.
”Vesisadepäivinä pisarat tekivät viirujaan ikkunaan, yhdistyivät ja valuivat ylhäältä alas. MInä olin jo aika hyvä arvaamaan mihin kohtaan viirut osuivat ikkunan loputtua. Ennätys oli kahdeksan kohtaa oikein peräkkäin.”
Kirjaa ei meinannut millään jättää käsistään, sillä se etenee kuin juna. Pystyin niin eläytymään Lauran tilanteeseen, ahdistumaan siitä, millaista on, kun ei pysty tekemään mitään, mutta järki pelaa. Lauran sisukkuus ja huumorintaju nousee kuitenkin aina niin raikkaasti esiin, että saa nauraa – juuri kun on ollut kyyneleet silmissä.
Maantiekiitäjä on nuortenkirja, mutta suosittelen sitä aikuisillekin. Olen lukenut kaikki Kaskiahon kirjat ja ollut niistä aina todella vaikuttunut. Niiden aiheet ovat aina onnistuneet jäämään mieleen.