Cora on kolmannen polven orja. Hän on elänyt koko elämänsä Georgiassa puuvillaplantaasilla. Julman isännän vaihtuminen vielä julmempaan saa Coran lähtemään karkuun, kohti pohjoista, kohti vapautta. Coran äiti on ainoa orja, joka koskaan on Randallin plantaasilta pakoon päässyt. Vaikka maineikas orjanmetsästäjä Ridgeway vaanii kannoilla, Cora ei aio luovuttaa. Ei, vaikka selvitäkseen hänen on kärsittävä ja koettava paljon sellaista, jota hän ei ennen pakoaan voinut kuvitellakaan.
Colson Whiteheadin muun muassa Pulitzerilla ja National Book Awardilla palkittu Maanalainen rautatie on väkevää historiasta ammentavaa fiktiota. Maanalaiseksi rautatieksi kutsuttu verkosto toimi Yhdysvalloissa sisällissotaa edeltävänä aikana, ja sen tarkoitus oli auttaa etelän plantaasien orjia pakenemaan vapauteen, joko maan pohjoisosiin tai aina Kanadaan asti. Verkosto oli löyhä yhteenliittymä, jolla ei ollut johtajia, ja jonka kokonaisuutta kukaan ei tuntenut täydellisesti. Asemamiehen ja konduktöörin tehtävä oli toimittaa pakenija kohti seuraavaa etappipistettä, niin huomaamattomasti ja nopeasti kuin ikinä mahdollista. Junia, ainakaan konkreettisesti maan alla kulkevia, ei isossa mittakaavassa verkostossa käytetty, mutta tämän verran kai Colson Whiteheadille voi antaa artistista vapautta.
Maanalainen rautatie on todellakin vaikuttava, raju teos. Edelleen pinnalla olevien ristiriitojen ja vastakkainasettelujen alkusyyt ovat syvällä yli 200 vuoden päässä, eivätkä arvet ja asenteet tunnu vieläkään muuttuvan. Colson Whitehead on pakenevan orjan näkökulmasta kirjoittaessaan ilman muuta poliittinen. Hän huutaa ihmisarvoa näille alistetuille, pahoinpidellyille uhreille. Maanalaisen rautatien väkivalta on puistattavaa, vallankin kun se kohdistuu puolustuskyvyttömiin ja heidän humaaneihin puolestapuhujiinsa ja auttajiinsa.
Ehkä tästä arviostakin voi päätellä, ettei Colson Whitehadin Maanalainen rautatie tosiaankaan ole mikään hyvän mielen romaani. Se on kuitenkin erittäin mukaansatempaava, jännittäväkin – jos kohta paikoin uskomattoman raaka. Maanalainen rautatie on kirja, jonka kuvaamia asioita ei todellakaan haluaisi lukea, mutta se on myös kirja, jota on vaikea käsistään päästää. Valtava suositus!