Claes Andersson on tapaus, jota arvostan ja jonka sanoja tahdon lukea. Ihanaa ja suoraa, herkkää ja iholle tulevaa tekstiä. Niin nytkin, tämä runokirja, jota ilokseni olen saanut lukea, hiljaa itsekseni ja ääneen toisille.
Maanalainen näkötorni on mahtava nippu runoja, isänmaallisia ja rohkeita, sieluun sattuvia ajatuksia ja omituisia unia. Kuka osaisi oman unensa runoksi muuttaa.
Tunsin itseni yksinäiseksi lapsena
Tunsin itseni yksinäiseksi aikuisena
Nyt vanhana ja loppua odottaessani tunnen
itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan
Yksinäisyys on paras ystäväni
Tulen kaipaamaan sitä enemmän kuin ketään
Moni näistä runoista saa laskemaan kirjan syliin ja miettimään vähän kaikkea, itseään, kaikkea ympärillä olevaa, menneitä ja tulevia. Kiittämään näistä sanoista, jotka niin taidolla ja sydämellä, elämän viisaudella ja kokemuksella on tähän kirjaan painettu.
Alun perin ruotsin kielellä luotu teos, jonka Jyrki Kiiskinen on osannut suomen sanoiksi kääntää.