Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirja päättyy lauseeseen: Ja kauneus yksin on hallitseva. Tämä kiteyttää aika paljon, sillä päähenkilö runoilija Olafur Karason Ljosvikingur pohtii paljon kauneutta ja pitää sitä tavallaan päämääränä, kaiken muun yläpuolella. Sen puolesta hän tekee uhrauksia, luopumisia ja hyvin kyseenalaisiakin tekoja.
Olafur eroaa kaikista muista jo pienestä pitäen ja erilaisuus vain korostuu vuosien myötä. Aluksi hän on sairas, kiusattu ja hyväntahtoinen kunnanvaivainen, joka kirjoittaa runoja. Välillä hän tuntuu kuin sivustakatsojalta, joka kuitenkin tuntee syvemmin kuin kukaan muu. Miestä solvataan ja pidetään outona, mutta samalla runoilijaa kuitenkin arvostetaan.
Päähenkilön tarina on melko kummallinen, mutta siinä sivussa ja etenkin romaanin muiden henkilöiden kautta nousevat vahvasti esille myös yhteiskunnalliset asiat. Rahaa ja varallisuutta tarvitaan, mutta se on pahaa ja muuttaa ihmistä. Kun on Laxnessista kyse, niin islantilaisuus on tässäkin teoksessa tapetilla alusta loppuun.
Maan valon parasta antia on kaunis kuvaus, jossa luontoelementit yhdistettynä ihmisiin ja tunteisiin muodostavat hienoja lauseita. Myös päähenkilön pohdiskelut, käyttäytyminen ja kurimuskin saavat miettimään elämää monesta näkökulmasta.
Kauneuden silmät, kaikkia kirjoja viisaammat, saattavat yhdellä katseella raivata pois kokonaisen ihmiselämän levottomuuden, syyn ja pelon.
