Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tarina alkaa 1980-luvun Helsingistä, missä venäläinen teinipoika Oleg tutustuu Almaan. Olegin isä on vakooja. Perhe joutuu lähtemään maasta nopeasti vain vuoden oleskelun jälkeen. Seuraavat vuodet Oleg perheineen asuu Siperian laidalla Magadanissa, josta Oleg palaa Pietarin kautta Helsinkiin välttääkseen armeijan. Hän kohtaa Alman. Laittomalla maahanmuuttajalla on täällä myös vertaisseuraa Venäjältä, ystävä Andrei, entinen rakastettu Daria ja muita.
Irrallisten ihmisten kohtaamisista muodostuu monitahoinen tarinakuvio. Henkilöt pyörivät kuin biljardipallot, törmäävät toisiinsa ja erkanevat taas. Alma ei ole kotonaan omassa kehossaan, maahanmuuttajat eivät missään. Oleg kärsii vilua ja nälkää, joku toinen varastaa ja kauppaa hamppua ja ihmisiä. Viljanen ei syytä ketään, ja mollisävyinen kirja päättyy kauniisti.
Tekstissä vilahtelee sitaatteja, lentäviä lauseita ja viittauksia elokuviin ja kirjoihin. Erityisesti vinkataan musiikkiin, ja myös valokuvauksen eteen on tehty ajatustyötä. Ajankuva, moninaiset tapahtumat ja vaihtuvat näyttämöt piirtyvät nopeilla vedoilla, turhia selittämättä. (Nauratti ajatellessani, onkohan jo lukijapolvea joka ei ymmärrä mitä tarkoittaa, että Paasikiven korvasta tulee rotta…)
Rakenteeltaan kirja on niin kuin nyt kirjoitetaan: näkökulma vaihtuu, on välillä minäkertoja, välillä hänkertoja; on henkilöitä jotka käyvät kääntymässä, on tarinanalkuja jotka eivät johda minnekään. Tämä ei ole moite. Teoksen kokonaisuus on kuin kaleidoskooppikuva, ja mennyt putkeen.