Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuori ylioppilas Lennart Falk murhataan kaukaisessa Siperiassa. Mutta murhaaja ei osannut hommaansa: Falk ei kuole. Sen sijaan kallonmurtuman leikanneen tohtori Gantzin hoivissa Falk alkaa pohtia, kenellä olisi syyt yrittää tappaa hänet. Onko syyllinen rakkaudessaan Lennartiin pettynyt Alexandra vai hänen petetty tyttärensä Vera? Olisiko asialla ollut Lennartin esimies Petrov, jonka heikkoudesta vain Lennart on perillä? Vai olisivatko hänen kanssaan hiiliyhtiötä perustaneet liikekumppanit sittenkin verityön takana?
Kristina Carlsonin mukana pääsee aina jollekin omaperäiselle matkalle etäiseen, epätodennäköiseen kohteeseen, eikä 1870-luvun paikkeille Siperiaan sijoittuva Finlandia-palkittu esikoisromaani Maan ääreen ole tästä poikkeus. Siperia on Carlsonille enemmän kuin vain paikka kaukaisimmassa kaukaisessa. Se on metafora jollekin kaukaiselle, tuntemattomalle – niin ajallisesti, kulttuurisesti kuin myös välimatkan puolesta. Siperia pakenee määritelmää. ”Maapallo on kartoitettu avaruudestakin, mutta silti sen pinnalla säilyy valkoinen läikkä. Se siirtyy. Se siirtyy aina. Se on kartalla kohdassa johon panen sormeni.”
Maan ääreen on kiehtova pienoismaailma. Miksi lähteä maailman laidalle Siperiaan? Mistä heitä rangaistaan? Mitä he pakenevat? Mitä he luulevat sieltä löytävänsä? Kaukaisen siirtokunnan asukkaat pettyvät elämässä kukin omilla tavoillaan. Kristina Carlson näyttää hahmonsa heikkouksineen.
Minulle Maan ääreen oli hieno lukukokemus, vaikkei se ehkä suurin suosikkini Kristina Carlsonin tuotannosta olekaan (William N. päiväkirja on se). Sen ehdoton vahvuus on kirjailijan muun tuotannon tapaan kirjan tunnelmassa. Maan ääreen on intensiivinen kertomus, jossa on jonkin erikoisen tai oudon tuulahdus alati läsnä. Persoonallisen proosan ystävälle Kristina Carlson on aina varma valinta.
