Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Dekkarikirjailija Tuula T. Matintupa asuu nykyisin Ylöjärvellä, mutta hänen kirjansa sijoittuvat tiiviisti Etelä-Pohjanmaalle, niin myös tämä uusin Maan ääniä, jossa lenkkipolulta viikon välein löytyneet naisten ruumiit askarruttavat rikoskomisario Alina Mäntyä. Onko kyseessä vain sattuma, vai voisiko olla totta, että pienessä maalaisyhteisössä vaanii sarjamurhaaja?
Aivan aluksi julman palkkansa saa 15-vuotias Ilona Laine – hän ei ole suinkaan ollut lenkkipolulla hölkkäämässä vaan menossa tapaamaan kerrassaan sopimatonta miesystäväänsä, joka on pikkurikollinen ja aika tavalla liian vanhakin, ainakin Ilonan vanhempien mielestä. Toinen ruumis, jätettäköön nyt vielä kertomatta kenen, löytyy tasan viikon päästä. Johtolangat ovat tietysti vähissä, ja rikollinen onnistuu huijaamaan paitsi Alinaa myös lukijaa, kunnes oikea ratkaisu luonnollisesti lopulta löytyy.
Olen aikaisemmin moittinut Matintuvan kirjoja – vaikkapa viimeksi ilmestynyttä Pimeän kääntöpuoli -romaania – siitä, että päähenkilö Alinan kuva on jäänyt kovin vaisuksi ja epäkiinnostavaksikin. Nyt Alina saa kohtalaisen runsaasti uusia piirteitä: sydämenasiat kehittyvät, samoin asumistilanne, ja tavaramerkiksi muodostuneet letitkin katkeavat. Muutenkin kirja sisältää hyviä henkilökuvia, päällimmäisenä kolhon näköinen erakko Saara, joka ei ole puhunut kenellekään mitään sitten joulun 1967. Saaran kertojanäänellä kirjoitetut pätkät olivat mielestäni ihan hyviä ja tarpeellisiakin kokonaisuuden kannalta, mutta dekkareille niin rakas tyylikeino eli tekstin väliin sirotellut hämäräperäiset kursiivilla painetut katkelmat olivat taas ihan turhia.
Kirjasta voisi vielä mainita sen, että kansikuva on yksinkertaisuudessaan vaikuttava ja sopii kirjan yleiseen tummasävyisyyteen. Tästä tummasävyisyydestä huolimatta väkivaltaa ei ole liikaa, joten Maan ääniä löytää varmasti lukijansa.
