Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ursula K. Le Guinin mestariteos Maameren velho on yksi suuria suosikkejani. Edellisestä lukukerrasta on jo aikaa, mutta kirja on saanut pysyä kirjahyllyssäni, josta on paljon kirjoja karsittu pois.
Nyt oli hyvä syy lukea uudestaan: kuusivuotias poikani on innostunut fantasiamaailmoista ja Maameren velho on juuri sopivan mittainen ääneen luettavaksi. En tiedä, paljonko kuusivuotiaalle lopulta tarinasta mieleen jäi, mutta minä nautin tarinan lukemisesta ääneen. Le Guin kirjoittaa kauniisti.
Kirja kertoo Gedistä, josta tulee myöhemmin suuri velho. Tämä ensimmäinen tarina kertoo kuitenkin Gedin nuoruudesta: kuinka Gedille selvisi, että hänellä on taikavoimia, kuinka hän pelasti kotikylänsä asukkaat voimillaan ja päätyi vanhan ja viisaan Ogion-velhon oppiin ja kuinka tie vei hänet Roken saarelle velhokouluun.
Rokella Ged tulee mananneeksi esiin jotain synkkää, kamalaa ja nimetöntä, ja sen jälkeen Gedillä riittääkin puuhaa miettiessään, miten varjosta pääsee eroon lopullisesti.
Le Guinin luoma maailma on kiehtova. Maameri ei ole samalla tavalla yksityiskohtainen ja historialtaan rikas kuin Tolkienin Keski-Maa, mutta viehättävä yhtä kaikki. Taikuus, joka perustuu asioiden todellisten nimien tuntemiseen, on hienosti kuvattua ja velhot, vaikka mahtavia ovatkin, eivät ole kaikkivoipia, vaan joutuvat ottamaan huomioon asioiden tasapainon käyttäessään voimiaan.
Le Guin kertoo tarinaa verkkaisesti, omalla vähän filosofisella tavallaan. Ged on kiehtova sankari, ei lainkaan sellainen itsevarma nuori mestari kuin moni muu, vaan epävarma, heikko nuorukainen, joka tekee virheen, mutta taistelee kiivaasti korjatakseen virheensä, vaikka sitten tuhoutuisi tehtävässään.
Gedin tarina jatkuu Atuanin holvihaudoissa ja Kaukaisimmassa rannassa.
