Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
1800-luvun lopun Pariisi on taiteen maailman keskipiste, jonne hakeutuvat oppiin itsestäänselvästi kaikki kunnianhimoiset taiteilijanalut. Niin myös Helene Schjerfbeck, jonka ystävät Maria Wiik, Helena Westermarck ja Ada Thilén jo opiskelevat kaupungissa. Vaikka uudet tuulet jo puhaltavat, ei naisten marssi taiteen kentälle ole kuitenkaan aivan yksinkertaista. Ensinnäkin arvostetuimmat koulut eivät suostu naisia edes opettamaan ja muutenkin oletuksena on, että naisten ”puuhastelut” loppuvat viimeistään avioliiton myötä.
Jos ystävykset saavatkin kokea ennakkoluuloja, niin toisaalta kenties juuri vastoinkäymiset luovat voimakkaan yhteenkuuluvuuden tunteen, mistä kertoo naistaiteilijoiden tapa kutsua toisiaan maalarisiskoiksi. Reetta Niemensivun sarjakuvan yksi teema onkin naisten välinen kollegiaalinen ystävyys, mikä on siinä mielessä virkistävää, että naisten välistä ystävyyttä ei useinkaan kuvata yhteisen ammatti-identiteetin ja yhteisen tekemisen kautta.
Maalarisiskot ei kerro yhtenäistä tarinaa, vaan sarjakuva koostuu eri episodeista alkaen Schjerfbeckin saapumisesta Pariisiin. Schjerfbeck onkin sarjakuvan selkeä päähahmo, muiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Opiskelu ja opintoriennot saavat luonnollisesti paljon tilaa, mutta myös Schjerfbeckin henkilökohtaista elämää valotetaan. Perhettä vaivaava köyhyys painaa Schjerfbeckiä ja purkautunut kihlaus on ehkä suurin henkilökohtainen kriisi hänelle. Sarjakuvan muistettavin episodi taitaa silti olla Schjerfbeckin pesti Albert Edelfeltin apulaisena, kohtaukseen kitetytyy loistavasti aikakauden asenteet.
Jos sarjakuvaa voi jostain moittia, niin ehkä siitä, että se olisi voinut sukeltaa aiheeseen syvemmällekin. Maalarisiskot ei oikeastaan tuo esille uusia näkökulmia, olipa kyse taiteilijoiden persoonasta tai Pariisin taidepiireistä, eikä se myöskään kerro mitenkään syvällisesti maalarisiskosten historiasta tai ryhmän toimintatavoista. Vaikka Schjerfbeck on sarjakuvan ensisijainen näkökulmahahmo, jää hän myös lopulta hieman persoonattomaksi hahmoksi. Ehkäpä Schjerfbeck vain on historiallisena henkilönä hieman liian suuri nimi, että häntä uskaltaisi lähteä tulkitsemaan vapaammin. Sarjakuvan suuri persoona onkin Schjerfbeckin sijasta Helena Westermarck, jonka aavistukseen äkkiväärään hahmoon on saatu mukaan huumoria ja piristävää rosoisuutta.
Sarjakuva ei siis ammenna niinkään historiallisista yksityiskohdista, vaan sen ydin löytyy enemmän yleisinhimillisistä ystävyyden ja tasa-arvon teemoista. Sarjakuvan visuaalinen anti on kyllä aivan herkullista. Reetta Niemensivu on mielestäni Suomen tämän hetken ykköskuvittajia, pidän todella paljon hänen lastenkirjamaisesta tyylistään ja värien käyttö on sekin poikkeuksellisen raikasta. Lopputuloksena Maalarisiskot on todella ihastuttava, joskin temaattisesti kevyt sarjakuva, jota voi silti lämmöllä suositella sarjakuvien ystäville.
