Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vauhtia piisaa, jos estradeilla niin kirjassakin täällä miehellä, joka ei kylmäksi kohtaajaansa jätä. Vauhtiveikko, etten sanoisi – hyvässä mielessä. Eläkkeelle siirtynyt terveyskeskuslääkäri Tapani Kiminkinen (s. 1954, Pylkönmäki) Saarijärveltä. TV:stä tuttu, hän jos kuka! Kansankielinen terveydenedistäjä, jonka seurassa ei pitkästy. Asia ja asianlaitaa riittää Kiminkisen kirjassakin, suorastaan tulvimalla.
Maalaislääkärin muistelmat on kuvaus luokkanoususta, siitä miten syrjäkylän urheileva poika ponnistaa heinätöistä Helsinkiin herroittumaan. On siinä opettelemista, tavoille. Kitkuttelun jälkeen pala palalta ovet avautuvat mitä arvovaltaisimpiin seuroihin ja mikäs ei sitten Ulla-vaimon kera ole olla ja elöä elämää eteenpäin: perhe kasvaa ja pysyvä työpaikka ja koti löytyvät kotikunnailta.
Ja ainahan paikkakunnan lääkärillä on kysyntää muuhunkin kuin omaan toimeensa. Niinpä Kiminkinen pian huomaa olevansa monenlaisissa kekkereissä ja yhdistystoiminnoissa mukana, osallistujana ja organisoijana: Kiimasen savulenkillä, Kirmojen kesätapahtumissa, monen sorttisissa terveystempauksissa kuin myös Tarmo Mannille patsasta pystytyttämässä.
Tarinoita kertyy kerrottavaksi, ja valtakunnan nimiä esiteltäväksi jopa niin paljon, että lukiessa välillä tuntuu lukevansa Kiminkisen kirjahyllystä otettua vieraskirjaa.
Eivät kaikki paikkakunnan navat tietenkään iloitse kun yhden pää näyttää näkyvyydessä nousevan oman pään tasalle ja yli, ruotuun laittajiakin löytyy. Ja on siellä lääkäripiireissäkin omat epäilijänsä Kiminkisen Helsinki/etelätaajama-keskeisten byrokraattisten STM-ohjeiden soveltamis- ja oikomisehdotuksille.
Vanhusten vuodeosastoilla ja hoivakodeissa makuuttamisessa eli kuolettamisessa on oma työnsä saada asiat rullaamaan. Ullan uuden hoivakotityön kautta Tapani näkee, miten pielessä voi hoito olla.
Yhtä laitospainotteista hoitomuotoa ei ollut edes entisessä DDR:ssä. Käyttöön lanseerattiin epädiagnoosi ”vuodepotilas”. — Lähdin ryminällä uudistamaan omien hoitokotieni sairaanhoitoa.
Toiminnan mies kun on. A-talkissa piti puuttua taas toisenlaiseen kummallisuuteen eli keikkalääkärifirmojen ylilyönteihin rahastamisessa. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Pälve ei muka tiennyt mitään Attendon perimistä huikeista palkkioista, vaikka kaksi omaa poikaa oli Attendossa korkeassa asemassa. Ja entäs sitten se esteellisyys omien poikien tullessa lobbaamaan firmaa lääkäriliittoon ja sen toiminnanjohtajalle!
Tomerana jottei peräti takapiruna silloin tällöin toisinaan joutui olemaan letkeiden yleisöesitysten lomassa tämä maalaislääkäri Tapani Kiminkinen. Hyvin hän asioita kirjassaan availee, joskus tosin sotkeutuen turhanpäiväisiin yksityiskohtiin, jotka puhuttuina kelpaisivat höysteiksi kyllä, mutta kirjassa turhaan pitkittävät sanomaa.
Joten loppukaneetiksi heti perään: kyllä kirjanakin Kiminkinen sanomisen taitaa, mutta live-Kiminkistä ei se voita. Ulla-vaimon kuvasarjikset elävöittävät Maalaislääkärin muistelmia.