Ennen erästä pahamaineisen kauheaa renkutusta Aerosmithilla oli tiettyä katu-uskottavuutta. Bändi oli hankkinut mainetta huumeilla, sikailulla bändärien kanssa ja musiikilla, jossa oli yhä ripaus asennetta. Sitten tuli se tietty nyyhkyballadi, ja Aerosmithin kaikki vähäkin katu-uskottavuus rojahti hetkessä Ben Affleckin tasolle.
Maailmojen välissä on Steven Tylerin yritys kertoa elämästään ja pitkästä urastaan laulajana. Se ei ole aivan niin reipasotteinen kuin Walk this way : Aerosmithin tarina –historiikki, mutta se on paljon paremmin suomennettu. Suomentaja saakoon lisäksi erityiskiitokset, sillä Maailmojen välissä -kirjassa on runsaasti Tylerin laulujen sanoituksia, jotka on onneksi maltettu jättää sivuille suomentamattomina.
Elämäkerrassaan Steven Tyler kertoilee elämästään, mutta teos on enemmänkin tajunnanvirtaa kuin kronologisesti etenevä muistelmateos. Tyler, kuten niin moni muukin tietyn iän saavuttanut muusikko, paljastaa filosofisen, lähes šamanistisen puolen itsestään. Eihän sellainen uskottavuutta enää tuo takaisin, mutta Tylerin muistelmissa on miellyttävää vilpittömyyttä. Lukijan mieleen tulee, että tällainen ristiriitojen sekasotku Tyler saattaa oikeastikin olla: herkkä, katkera, avoin, sekava, ystävällinen. Luonnonlapsi-sana on kärsinyt liiallisesti käytöstä, mutta Tyleriin luonnehdintaa voisi käyttää.
Filosofisten jutustelujen ohella Tylerin muistelmissa käsitellään runsaasti huumeiden käyttöä, naissuhteita ja jatkuvaa kaunaista riitelyä bändikavereiden ja erityisesti Joe Perryn kanssa. Tylerin elämän Pyhä kolminaisuus koostuukin Aerosmithista, huumeista ja naisista. Tylerin krooninen uskottomuus on rikkonut vakavia ihmissuhteita, mutta Tyler itse pitää kiertueilla sikailua asiaankuuluvana. Hän kertoo, että Aerosmithin kiertueilla bändillä oli sääntö, jonka mukaan kiertueen 10 viimeisen päivän aikana jäsenet eivät saaneet harrastaa seksiä bändäreiden kanssa. Miksikö? Selitys on yksinkertainen: ”Silmistä loistavan hekuman saattoi salata, mutta tyhjiä pusseja ei”. Naisia suuremman roolin Tylerin elämässä saa huumeet. Tyler kuvaa riippuvuuttaan pahaenteisellä kiintymyksellä, suorastaan rakastavasti.
Tylerin bänditovereitaan kohtaan tuntema katkeruus purskahtelee kirjassa usein pintaan, ja hänen närkästyksensä on yhä verestä. Häntä on hänen mielestään kohdeltu usein väärin, ja hän myös kertoo sen. Usein hän kokee olevansa bändin kaikkien pahojen tekojen syntipukki. Tämä tekee kirjasta välillä ärsyttävän, mutta myös rehellisemmän. Hänen ja Perryn kitkainen suhde perustuu pettyneeseen veljeyteen, ei ystävyyteen. Sotakirves on ilmeisesti ainakin hetkeksi haudattu, sillä uusin levy Music from Another Dimension! ilmestyi vuonna 2012. Vaikka nuoruuden vimma on kadonnut, Aerosmith tai Tylerkaan ei ole vielä päästänyt viimeistä korahdustaan.