Fontenellen Maailmojen moninaisuudesta on kirja, joka löytyy monenlaisesta lokerosta. Yleisimmin sitä pidetään valistusajan teoksena, joka välitti astronomisia oppeja Ranskan sivistyneistölle. Moderni genrelukija sen sijaan on hyvinkin saattanut törmätä kirjaan mainostaen sen olevan ensimmäisiä fantasiakirjoja ja/tai ensimmäisiä tieteiskirjallisuuskirjoja.
Kirjassa on kehyskertomus, jossa tiedemies käy kuutena iltana kävelyllä markiisittaren kanssa. Näiden keskusteluiden aiheet pohtivat sen aikuisia suuria kysymyksiä, kuten kiertääkö maapallo Aurinkoa tai onko kuussa elämää?
Kuten Osmo Pekonen alkusaatteessaan määrittelee, että vaikka kirjaa voidaan pitää tieteen kansantajuistamisena, se ei siihen ole tarkoitettu. Se oli sen sijaan suunnattu salonkeihin hyvin rajatuille lukijapiireille.
Tällaisissa kirjoissa on modernille lukijalle minusta kaksi tasoa. Tarinan vahvuus on luonnollisesti oman elementtinsä, mutta sen rinnalla on mahdollisuus kurkistaa menneisyyteen. Ihmisen maailmankuva on muuttunut niin paljon 1600-luvusta, että sen voi perustella olevan itsessään fantasiamaista.
Pekosen käännöstyö on toimivaa. En voi edes kuvitella miten hankalaa on kääntää monta sataa vuotta vanhaa ilmaisua puitteineen. Pekonen kuitenkin onnistuu tehtävässään ja teksti on vetovoimaista.
Kokonaisuutena Fontenellen Maailmojen moninaisuudesta on kirja, joka on yhä mielenkiintoinen kokonaisuus. Sitä voi suositella fantasian ystäville mielenkiintoisena kurkistuksena historiaan.