Maaria Päivinen on kirjoittanut proosaa ja runoja. Nyt on runouden vuoro: Maailmanymmärrysmatka on takakanneessaan runsaaksi ja elämännälkäiseksi kuvailtu kokoelma on täynnä vimmaista tekstiä. Nimi viittaa maailmanympärimatkailuun ja melkoisia etäisyyksiä tämä kokoelma kattaakin, sen sivuilla vieraillaan monissa paikoissa. Mutta ehkäpä maailmaa ympäröimällä sitä voi ymmärtää paremmin?
Runot levittäytyvät kirjan sivuille vapaina turhasta järjestyksestä. Tyhjää tilaa käytetään rakentamaan rytmiä ja muuttamaan merkityksiä. Kuvastossa on matkailua, elämyksiä ja kokemuksia maailmalta, kohtaamisia ihmisten kanssa, intohimoa ja ihmissuhteita. Melko tiiviin mittaiseen kokoelmaan mahtuu paljon kaikenlaista; siksi se tuntuu kovin sopivan mittaiselta tällaisena.
Menen kohta mereen huutamaan
rannalle vyöryy violetti ilo, eksyneiden valaiden parvi, harmaa usva sen yllä;
leimasin; loikkelehtivat delfiinit:
jalkani painavat lasinsileään rantaanmuinaisia jälkiä, vedän rajan, älä muukalainen tunge, ja kun tunget minä laulan:
Mitä hän laulaa, jääköön itse lukemalla selvitettäväksi. Ihan helpointa runoutta Maailmanymmärrysmatka ei edusta. Päivisen kuvasto on sen verta villiä ja rönsyävää. Toisaalta tämä on kokoelma, jossa tärkeimmältä tuntuu tunnelma ja vaikutelmat. Niitä riittää, teksteissä on kiehtovia kuvia ja oivaltavia ilmaisuja. Helpompi kokoelma tämä kuitenkin on kuin Päivisen aikaisempi Sinun osasi eivät liiku. Samaa rajuuttakin löytyy, vaikka ehkä tämä kuitenkin on vähän lempeämpi.
Uskomaton pilvipyramidi säihkyy horisontissa.
Sydämeni sulaa astronomin olkapäähän
kun kerrot nimet jotka taivaalla kaartelevat