Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Teivo Teivaisen Maailmanpoliittinen kansalliskävely on maailmanpolitiikan professorin pitämiin samannimisiin Helsingin kaupungilla pidettyihin kävelyluentoihin perustuva tietokirja.
Sitä tietää, että on ostanut hyvän kirjan, kun se alkaa kappaleella ”Alkusanat: Homopropagandaa Uspeskin katedraalilla”. En aio kertoa, mitä tämä kappale sisältää, mutta miettikää nyt sitä, että ylipäätänsä tietokirja alkaa tällä lauseella.
Tässäpä onkin erikoinen tietokirja, jossa kirjailija kuvaa kävelyään yhdestä Helsingin maamerkistä toiseen ja samalla kertoo tämän maamerkin historian ja siihen liittyviä geopoliittisia tapahtumia. Kirjan sävy on keskusteleva. Tunnet kuin olisit Teivaisen kanssa kävelyllä ja hän vain jutustelee sinun kanssasi asioita, jotka tulevat hänen mieleensä, kun tuijottelemme Mannerheimin patsasta tai Säätytaloa. Tällainen intiimi ja rento kerrontatapa luo todella sujuvaa lukemista, jonka johdosta luin tämän kirjan viikossa.
Tässä kirjassa ei vain kerrota kuka patsaan tai rakennuksen teki ja miksi, vaan tässä kerrotaan monumentin ympärillä olevista mielikuvista, jotka herättävät vuorostaan erilaisia ajatuksia suomalaisuudesta ja maailmanpolitiikasta. Sen takia ostinkin tämän kirjan Helsingin kirjamessuilta. Mielikuvat kun ovat mielestäni äärimmäisen jännittäviä, niiden pohjalta ihmiset useimmiten elävät.
Teivainen käsittelee tässä kirjassa niin keisarillisen Venäjän harjoittamaa sortotoimea Isonvihan aikana kuin analysoi itse viha-sanan eksoottisuutta historiallisen tapahtuman kuvauksessa. Teivainen pohdiskelee myös onko Suomesta tullut Etelä-Amerikassa uuskolonialistinen valtio.
Paljastuu, että monissa maissa, joissa on koettu sortoa suuremmassakin mittakaavassa kuin Suomessa, kukaan ei nimeä omaa sortokauttaan vihan kaudeksi. Tai jos Helsingissä konttoria pitävällä UPM Kymmenellä on Uruguayssa tehdas, joka on niin vaikutusvaltainen, että maan paikallisen hallituksen on myötäiltävä sen oikkuja ja toiveita, niin kenties olemme unohtaneet, millaista on olla alisteisessa asemassa ja nyt alistamme kokonaisia valtioita yhden tehtaan takia. Näitä ja monia muita kysymyksiä pohditaan Helsingin maamerkkien luona.
Eduskuntatalon edessä Teivainen pohtii, miksi Suomen presidentin pitää olla syntyperäinen suomalainen ja alkaa pohtimaan, miksi kaikista eduskuntapuolueista vain yhdessä on avoimesti rasistisia edustajia, jotka käyttäytyvät kuin koulukiusaajat maahanmuuttajataustaista poliitikkoa kohtaan. Eli tällaista kevyttä pohdiskelua monumenttien ohella.
Nämä ovat pari esimerkkiä, mutta tämä kirja on täynnä mielenkiintoista nippelitietoa Suomesta ja maailmalta, mutta sen sijaan, että kirjailija tyytyisi vain luettelemaan kahvipöytäkeskusteluun sopivia faktoja, niin hän kyseenalaistaa niitä ja alkaa pohtia, että onko tämä tulkinta historiastamme aivan oikea. Miten muualla maailmassa samankaltainen tilanne on tulkittu ja miten tämä tulkinta vaikuttaa nykypolitiikkaan?
Paljastuu, että Suomen poliittinen historia ei ole vain menneitten tapahtumien luettelointia, vaan historia muovaa meitä kansakuntana ja joidenkin tärkeiden tapahtumien tulkinnat vaikuttavat ajatteluumme nykypäivään saakka.
Historia ei siis ole paikalleen jähmettynyttä, kuten Teivaisen osoittamat patsaat ja rakennukset, vaan se on meissä jatkuvasti elävää ja läsnä. Tässä on kirja, joka pakottaa lukijan pohtimaan professorin kanssa, miksi suomalaisuus on sellaista kuin on, eli todella ahdistavaa kamaa paikoin.
Sen lisäksi, että tunnet kuin professori jutustelee sinun kanssasi ja pakottaa sinua miettimään muitakin asioita kuin sukkien heittämistä pesukoneeseen, kirjassa pohditaan ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä. Uhkaavatko globaalin mittakaavan kansainväliset suuryritykset Suomen itsenäisyyttä pahemmin kuin lukutaidoton syyrialaispakolainen? Miksi kansallislaulumme sanoitukset kuulostavat melkein jihadistin martyyriuskolta? Sorretaanko saamelaisia yhä ja miten äärioikeisto nykyään rakastaa Saksan sijasta epädemokraattista Venäjää?
Kaiken tämän kirjailija höystää oman henkilökohtaisen elämänsä kokemuksilla. Teivainen on mennyt paikkoihin ja tavannut ihmisiä, niin Etelä-Amerikan luottamusmiehiä, saamelaisaktivisteja, eduskuntapoliitikkoja kuin joutunut Venäjän propagandakoneiston uhriksi.
Koska kirja perustuu kaupunkikävelyyn, Teivainen kuvaa miten hän piipahtaa eri rakennusten sisään ja haastattelee siellä olevaa virkamiestä, joka kertoo lisää rakennuksen taustasta. Samaa hän tekee Rautatientoria partioivalle poliisille ja eri politiikoille ja tutkijoille, joista jotkut hän kutsuu paikan päälle tai sitten hän itse nousee ylös jonkun asunnolle, joka ”sattumalta” on hänen suunnittelemansa reitin lähettyvillä.
Tässä on tuhti paketti kaikenlaista mielenkiintoista ja toisin kuin oikean elämän keskusteluissa, tässä on lähdeviitteitä, joten voit tarkistaa, puhuuko professori totta vai propagandaa.
Tämä kirja ei ole aivan täydellinen. Yksi suurimmista puutteista tässä kirjassa on sen teeman kontekstualisoinnin puute. Teivainen ei selitä kovin yksityiskohtaisesti kaupunkikävelyjen historiallista ja aatteellista taustaa. Ainoa tausta, minkä hän kertoo on se, että hän näki New Yorkissa julisteen poliittisesta kaupunkikävelystä, joka toimi samalla tavalla kuin tässä kirjassa ja hän päätti sitten kopioida konseptin ja tuoda Suomeen.
Mutta Teivainen ei kerro kuka keksi kaupunkikävelyt, missä ja miksi. Siitä lukeminen olisi avannut kokonaan uusia ovia politiikkaan ja siihen kenelle tieto kuuluu. Nyt saat melkein kuvan siitä, että Teivainen olisi keksinyt kaupunkikierroksen, jonka nähtävyydet muodostuvat luentojen lähtöpisteiksi.
Tämä pikkudetalji poislukien tämä on todella hyvä ja erikoinen tietokirja, joka sekä viihdyttää, että aiheuttaa oman maailmankuvan kyseenalaistamisen ja innostaa tutustumaan Helsingin kaupungin nähtävyyksiin.