Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Greg on 17-vuotias nuori kaveri, joka käy yläkoulua. Hän käyttää lähes kaiken aikansa ja energiansa koulussa siihen, että hän on kaikkien mielestä ok. Ei saa olla liian sitä eikä tätä, ei sovi myöskään kaveerata kaikkien kanssa näkyvästi vaan sopivasti. Ruokalassa pitää varoa, itse asiassa sinne ei edes mielellään kannata mennä. Missään nimessä ei saa olla kenenkään paras kaveri. Ja ehdottomasti kenellekään ei saa näyttää hänen ja Earlin tekemiä elokuvia!
Tilanne muuttuu kuitenkin radikaalisti, kun äiti puuttuu asiaan. Ne äidit! Rachelin äiti on soittanut hänen äidilleen ja kertonut jotakin, joka sai molemmat itkemään: Rachel on sairastunut leukemiaan. Rachel on ollut samassa hepreakoulussa Gregin kanssa, joten he kyllä tuntevat toisensa. Äiti määrää Gregin kaikesta vastaanhangoittelusta huolimatta pitämään seuraa Rachelille sekä koulussa että myöhemmin sairaalassa sytostaattihoitojen aikana. Siis suorastaan hengailemaan tämän kanssa, antamaan lähes päivittäisen Gregacil-annoksen. Gregin mielestä tyttö ei ole hirmuisen hauska eikä kovin kauniskaan, mutta hän alistuu tehtävään.
Mitään hyvää tästä ei Gregin mielestä seuraa. Hän menettää anonyymin olemuksensa koulussa ja hänestä tulee Koulun Uusi Hyväntekijä, hän ei enää ole kuka tahansa. Nyt joku voi tehdä sen kaikkein kauheimman ja pelätyimmän teon: muodostaa hänestä mielipiteen! Gregillä on varsin epämukava olo jatkuvasti sekä koulussa että Rachelin kanssa ollessa. Varsinkin kun hän tulee päästäneeksi aika usein melkoisia sammakoita suustaan, oikeastaan lähes tahtomattaan.
Toisaalta, välillä hän saa Rachelin nauramaan itsensä kipeäksi. Tarkoituksenaan hauskuttaa tyttöä hän kehittää välillä tarinoita niin yltiöpäisiksi, että ne eivät enää jaksaisi naurattaa oikeastaan ketään. Tarina etenee kohti traagista loppuaan, mukana hulvatonta mustaa huumoria, itkua ja naurua sekä runsasta myötähäpeää ja noloutta. Kaiken keskellä Greg elokuvineen, joista hän on antanut nyt myös Rachelille kopiot. Kaiken muun lisäksi he ovat Earlin kanssa tekemässä Rachelille tai oikeastaan Rachelista elokuvaa, mutta jotenkin tämäkin hieno idea ajautuu melko omalaatuiseen suuntaan.
Maailmankaikkeuden huonoin elokuva on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta tämä kyllä sopii kenelle tahansa luettavaksi. Kirja on kirjoitettu välillä käsikirjoituksenomaisesti elokuvakohtauksiksi, välillä taas Gregin tyyliin kerrottuna. Tarinan pitäisi siis todellakin olla traaginen, mutta en minä ainakaan voinut olla hihittelemättä, sillä näin huonoa huumoria ei voi vastustaa. En kyllä voi vastustaa myöskään puhdasta ja vilpitöntä rehellisyyttä, jota Greg myös suosii, vaikka se välillä onkin melko raakaa! Mukana on myös hienoja viittauksia eri elokuviin sekä näyttelijöihin. Suosittelen hieman varttuneemmille nuorille sekä kaikille aikuisille muistutukseksi siitä, millaista nuoruus pahimmillaan ja parhaimmillaan on. Jesse Andrews sinänsä on mielenkiintoinen uusi tuttavuus tällä saralla ja ainakin itse lukisin mielelläni lisääkin.